Pelit seis! Pitäisikö lasten ja nuorten pelaamista rajoittaa?
Tietokonepelit elävät täyttä todellisuutta jo maallisissa käräjäoikeuksissakin. Tuorein tapaus löytyy Kuopiosta, missä virtuaalihahmon toiselta pelaajalta ryövännyt tuomittiin suuriin korvauksiin. World of Warcraft materialisoitui hetkessä kansainvälisestä bittiavaruudesta marraskuiseen Savon pääkaupunkiin.
Pelit ovat kiehtova tutkimusaihe. Niiden on todettu kehittävän keskittymiskykyä ja oppimista. Tutkittua tietoa löytyy myös siitä, että tietynlaiset pelit altistavat väkivaltaiselle käyttäytymiselle. Japanissa kutsutaan hikikomoreiksi nuoria, jotka eristäytyvät täysin ympäröivästä yhteiskunnasta ja viettävät aikaansa neljän seinän sisällä mm. pelaten päivät läpeensä.
Vanhemmat kautta maailman ovat ymmällään: pelien maailma on monelle vieras, vieraus on pelottavaa, ja kun aikuista pelottaa, ruvetaan herkästi kieltämään. Kiinassa peliriippuvaisia rahdataan uudelleenkouluttautumisleireille vierottumaan. Voiko miljardi kiinalaista olla väärässä?
Ovatko pelit harmillista vai harmitonta ajanvietettä? Miksi pelien hyödyistä puhutaan niin vähän?
Katso Studio Kotro YLE Teemalla ti 8.12. klo 18.30. Vieraina pelitutkija Frans Mäyrä, SIMS-foorumin perustaja ja ylläpitäjä Tiina sekä peliarvostelija Matti Isotalo.
Osallistu ohjelmaan, jätä oma kommentti aiheesta.
Tutustu hyötyihin
Tutustu uudistettuun Oppimiseen!
Uusi palvelu kokoaa yhteen Oppimisen ja Opettaja.tv:n sisällöt. Myös paljon uutta!
Tietoa TV-ohjelmista
Juttuarkisto
Muualla Ylessä
Kommentit
Vierailija 04.12.2009 17:27:17
Pelejä voisi tarkastella laajemminkin
Ehkä voitaisiin ajatella, että liika mitä tahansa on haitallista. Liika sokeri, liika rasva, liika kännykän näpräys, liika tietokoneen käyttö, liika pelaaminen, liika television katselu, liika koulu, liika tupakointi, liika steissillä hengailu, liika urheilukin (!). Lapselle ja nuorelle olisi hyväksi monipuolinen kasvuympäristö, jossa on erilaisia virikkeitä ja mahdollisuuksia kehittyä ja kasvaa ihmisenä moneen suuntaan. Puuttua pitää, jos menee överiksi - oli sitten kyse peleistä tai television katselusta, tai mistä tahansa.
Pelit, kuten monet muutkin ajanvietemahdollisuudet, on kuitenkin suunniteltu mahdollisimman houkutteleviksi, jotta niiden parissa pysytään pitkään ja toistuvasti. Nuoria lienee edelleen aiheellista suojella mainonnalta ja tukea heitä ymmärtämään toimintansa laajemmassa näkökulmassa.
Tarmo Toikkanen
Vierailija 08.12.2009 11:11:11
Pelaaminen heikentää luontosuhdetta
Jotkut pelit voivat olla sopivina annoksina hyödyllisiäkin, mutta tuskinpa lapset ja nuoret suuremmin niistä ovat kiinnostuneita. Ja alun alkaen pelejä alakouluikäisille lapsille ostavat vanhemmat. Lapset pyytävät - jos pyytävät - niitä vanhemmiltaan vasta siinä vaiheessa kun muillakin niitä on.
Pelejä lapsilleen ostavat ne vanhemmat, jotka haluavat lapsensa puuhailevan jotain rauhassa ja jotka uskovat, että lapsi jää jostain paitsi, jos ei pysty kehittämään itseään tietokoneella. Tulevaisuudessahan tarvitaan ennen kaikkea atk-taitoja?! Totuus on kuitenkin, että pelaamisessa atk-taidot eivät suuremmin kehity ja lapset jäävät kasvuikäisinä paitsi kipeästi tarvitsemaansa liikuntaa ja vapaata leikkimistä. Lapsille voi tulla tietokoneen käytöstä kuluma- ja rasitusvammoja jo alle 20-vuotiaina. Myöhemmin ei voi auttaa sitä, että liikkumista kasvuiässä on saanut liian vähän. Pelaaminen vaikuttaa motoriikkaa heikentävästi, mutta myös tunne-elämää heikentävästi. Ulkoilua, oleilua luonnossa ja toimettomana oloa lapset tarvitsisivat tulevaisuuttaan varten paljon enemmän kuin virtuaalielämää! Ne auttavat lapsen ja nuoren psyykkeen kehittymistä parhaalla mahdollisella tavalla.
Aikuisen tulisi uskaltaa ja määrätä rajat kaikelle toiminnalle ennen kuin lapsi itse oppii sitä tekemään. Raskasta se on, mutta välttämätöntä ja juuri sitä, mitä nuori tarvitsee. Äskeiseen kirjoittajaan viitaten, tietokoneella oleminen/telkan katsominen voi mennä ja todennäköisesti menee överiksi joka viikko useiden kuukausien ja vuosien ajan. Sirpa Rautiainen
Vierailija 14.12.2009 12:06:27
väline se pelikone vaan on
pelien ja pelaamisen tutkijat huomauttavat, että mikään Sirpa Rautiaisen yllä kirjoitettama ei oikeastaan pidä paikkaansa, ennen kuin pelattaan huomattavia määriä liikaa ja kaikki muu jätetään tekemättä.
Hyödyllisiä eivät ole vain jotkut pelit sopivina annoksina, vaan, tutkimusten mukaan, USEIMMAT ihan tavalliset pelit kasvattavat keskittymiskykyä, loogista ajattelua ja hienomotoriikkaa. TUnne-elämän kehitystä ne eivät suinkaa estä, mutta toki vaikuttavat siihen: pelien avulla voi harjoitella sietämään pettymyksiä, rakentamaan minäkuvaansa, suhtautumaan ulkonäkövatimuksiin, - joskin niillä voi tietysti oppia myös agressiivisuutta ja pinnallisuutta. TÄmä kaikki pätee myös luonnossa liikkumiseen, jossa myös voi oppia ihan mitä hyvänsä luonnon tutkimisesta ja kunnioittamisesta muurahaisten kidutukseen, ellei joku vastuullinen vanhempi vähän opasta.
Ei tietokone ole mikään iso suuri paha. Eikä wii tai pleikka. ne ovat välineitä siinä missä kaikki muutkin välineet. Niitä voi käyttää miten tahansa. Myös lapset voivat.
Kirjoita uusi kommentti