ME: Usain Bolt (JAM) 9,72 -08
Florence Griffith-Joyner (USA) 10,49 -88

EE: Francis Obikwelu (POR) 9,86 -04
Christine Arron (FRA) 10,73 -98

SE: Tommi Hartonen 10,21 -01
Helinä Marjamaa 11,13 -83

Ateenan mitalistit
1. Justin Gatlin (USA)
2. Francis Obikwelu (POR)
3. Maurice Greene (USA)

1. Julia Nesterenko (BLR)
2. Lauryn Williams (USA)
3. Veronica Campbell (JAM)

Osakan mitalistit
1. Tyson Gay (USA)
2. Derrick Atkins (BAH)
3. Asafa Powell (JAM)

1. Veronica Campbell (JAM)
2. Lauryn Williams (USA)
3. Carmelita Jeter (USA)

Sata metriä on ollut mukana ensimmäisistä nykyaikaisista olympiakisoista vuodesta 1896 lähtien. Vuosien 1900 ja 1904 kisojen ohjelmassa oli tosin vielä lyhyempi matka, 60 metriä.

USA on hallinnut pikamatkoja niin miehissä kuin naisissakin. Kulta on satasella matkannut USA:han miehissä 15 ja naisissa kymmenen kertaa. Viimeinen valkoihoinen miesten satasen voittaja on Allan Wells (GBR), joka voitti vuonna 1980 Moskovassa. USA:n urheilijat eivät osallistuneet Moskovan olympialaisiin.

USA:n naistähti Florence Griffith-Joyner muistetaan paitsi nopeudestaan myös valtavan pitkistä kynsistään ja rohkeasta vaatetuksestaan. ”Flo-Jo” halusi juosta kuin mies ja se vaati harjoittelua kuin miehillä. Hän kuoli sydänkohtaukseen 1998 38-vuotiaana.

Toinen USA:n naistähti on ollut Marion Jones, joka voitti Sydneyssä 2000 ensimmäisenä naisena viisi yleisurheilumitalia yksissä kisoissa. Hän sai kultaa sadalla ja kahdellasadalla metrillä sekä pronssia pitkässä viestissä, pituudessa ja pikaviestissä. Vuonna 1900 Marion Jones niminen yhdysvaltalainen saavutti pronssia tenniksessä.

Tommi Hartonen osallistui Sydneyssä 2000 miesten 100 metrin kisaan ensimmäisenä suomalaisena vuoden 1972 jälkeen. Hän karsiutui alkuerissä. Parhaimmillaankin suomalaismiehet ovat selvinneet vain toisiin alkueriin.

Suomen menestys on ollut naisten varassa: Helinä Marjamaa ylsi välieriin Los Angelesissä 1984, samoin Sisko Hanhijoki Barcelonassa 1992. Sydneyssä Heidi Hannula karsiutui alkuerissä.

Lajitietoa

Sata metriä juostaan etusuoralla. Radan leveys on 1,22 metriä.

Matka on ollut MM-kisojen ohjelmassa alusta asti.

Pekingissä juostaan kahdet alkuerät, välierä ja finaali. Laji on mukana myös 10-ottelussa.

Matkalla on käytössä tuulilukema 2 m/s ennätyskelpoisuuden ehtona. Tuuli mitataan yhdessä paikassa etusuoralla.

Ensimmäisellä lähtöyrityksellä, jossa tapahtuu vilppilähtö, annetaan varoitus vilpin ottaneelle urheilijalle tai urheilijoille.

Kaikki samassa erässä tapahtuvat seuraavat vilppilähdöt johtavat niihin syyllistyvien urheilijoiden hylkäämiseen riippumatta siitä, olivatko he osallisia edeltäneisiin vilppilähtöihin.

Kun yksi tai useampi kilpailija ottaa vilppilähdön, käytännössä muut kilpailijat vaistomaisesti seuraavat. Sääntöjä ahtaasti tulkiten nämäkin olisivat syyllistyneet vilppilähtöön.

Lähettäjän tulee kuitenkin varoittaa vain sitä kilpailijaa tai niitä kilpailijoita, jotka hänen mielestään aiheuttivat vilppilähdön. Näin siis myös useampaa kuin yhtä kilpailijaa voidaan varoittaa samanaikaisesti. Jos vilppilähtö ei ole erityisesti kenenkään kilpailijan syytä, ei varoituksia tule antaa.

Sääntö astui voimaan vuoden 2003 alussa ja oli ensimmäisen kerran suurkisoissa käytössä Pariisin MM-kilpailuissa. Sama sääntö on käytössä myös muilla pikamatkoilla.

Pariisissa sääntö aiheutti pienen välikohtauksen, kun vilppilähdön vuoksi hylätty Jon Drummond protestoi voimakkaasti. Mies pötkähti radalle selälleen vakuuttaen syyttömyyttään yleisön hurratessa. Tilanne laukesi vasta, kun järjestäjät päättivät siirtää erää Drummondin vastalauseen käsittelemiseksi. Kun erä aloitettiin myöhemmin ilman amerikkalaista, mylvivä ranskalaisyleisö häiritsi huudoillaan lähtöä.

Ajankohtaisia urheiluaiheita