ME: Michael Johnson (USA) 19,32 -96
Florence Griffith-Joyner (USA) 21,34 -88

EE: Pietro Mennea (ITA) 19,72 -79
Marita Koch (DDR) 21,71 -79, -79
Heike Drechsler (DDR) -86, -86

SE: Tommi Hartonen 20,47 -00
Mona-Lisa Pursiainen 22,39 -73

Ateenan mitalistit
1. Shawn Crawford (USA)
2. Bernard Williams (USA)
3. Justin Gatlin (USA)

1. Veronica Campbell (JAM)
2. Allyson Felix (USA)
3. Debbie Ferguson (BAH)

Osakan mitalistit
1. Tyson Gay (USA)
2. Usain Bolt (JAM)
3. Wallace Spearmon (USA)

1. Allyson Felix (USA)
2. Veronica Campbell (JAM)
3. Susanthika Jayasinghe (SRI)

200 metrin juoksua voidaan sanoa olympiahistorian perinteikkäimmäksi lajiksi. Stadionjuoksu (192,27 metriä) oli ohjelmassa jo 776 eaa. Siitä lähtien on säilynyt tulosluetteloita.

Ensimmäisissä nykyaikaisissa olympiakisoissa 1896 ei kahtasataa metriä kuitenkaan juostu. Matka tuli mukaan vasta Pariisissa 1900. Naisten olympiaohjelmaan 200 metrin kisa otettiin mukaan Lontoossa 1948. Se olikin naisten pisin olympiamatka vuosien 1948–56 kisoissa.

Monet 100 metrin juoksijat juoksevat myös 200 metriä, sillä molemmat matkat vaativat samankaltaisia fyysisiä ominaisuuksia ja harjoittelua. 200 metriä on ainoa miesten juoksulaji, jossa kukaan ei ole pystynyt uusimaan olympiavoittoaan.

USA:n miehet ovat keränneet matkalla vielä enemmän voittoja kuin 100 metrillä – 16. Muille on jäänyt jakoon vain seitsemän. Myös naisten mitalitilastoissa USA on kärjessä.

Suomen miesten paras olympiasuoritus on Tommi Hartosen välieräpaikka Sydneystä 2000, jonka hän saavutti juostuaan SE-ajan alkuerissä. Naisten välierissä ovat juosseet Helinä Marjamaa (1984) ja Sisko Hanhijoki (1992).

Lajitietoa

200 metrin lähtöpaikka on takasuoralla, josta juostaan kaarre ja loppusuora. Radan leveys on 1,22 metriä.

Pekingissä juostaan kahdet alkuerät, välierä ja finaali. Laji on mukana myös 7-ottelussa.

Matkalla on käytössä tuulilukema 2 m/s ennätyskelpoisuuden ehtona. Tuuli mitataan yhdessä paikassa etusuoralla.

Ensimmäisellä lähtöyrityksellä, jossa tapahtuu vilppilähtö, annetaan varoitus vilpin ottaneelle urheilijalle tai urheilijoille.

Kaikki samassa erässä tapahtuvat seuraavat vilppilähdöt johtavat niihin syyllistyvien urheilijoiden hylkäämiseen riippumatta siitä, olivatko he osallisia edeltäneisiin vilppilähtöihin.

Kun yksi tai useampi kilpailija ottaa vilppilähdön, käytännössä muut kilpailijat vaistomaisesti seuraavat. Sääntöjä ahtaasti tulkiten nämäkin olisivat syyllistyneet vilppilähtöön.

Lähettäjän tulee kuitenkin varoittaa vain sitä kilpailijaa tai niitä kilpailijoita, jotka hänen mielestään aiheuttivat vilppilähdön. Näin siis myös useampaa kuin yhtä kilpailijaa voidaan varoittaa samanaikaisesti. Jos vilppilähtö ei ole erityisesti kenenkään kilpailijan syytä, ei varoituksia tule antaa.

Sääntö astui voimaan vuoden 2003 alussa ja oli ensimmäisen kerran suurkisoissa käytössä Pariisin MM-kilpailuissa. Sama sääntö on käytössä myös muilla pikamatkoilla.