ME: Jürgen Schult (DDR) 74,08 -86
Gabriele Reinsch (DDR) 76,80 -88
EE: Jürgen Schult (DDR) 74,08 -86
Gabriele Reinsch (DDR) 76,80 -88
SE: Frantz Kruger 69,97 -07
Ulla Lundholm 67,02 -83
Ateenan mitalistit
1. Virgilijus Alekna (LTU)
2. Zoltan Kovago (HUN)
3. Aleksander Tammert (EST)
1. Natalia Sadova (RUS)
2. Anastasia Kelesidou (GRE)
3. Irina Jatshenko (BLR)
Osakan mitalistit
1. Gerd Kanter (EST)
2. Robert Harting (GER)
3. Rutger Smith (NED)
1. Franka Dietzsch (GER)
2. Darja Pishtshalnikova (RUS)
3. Yarelis Barrios (CUB)
Kiekko on yksi olympiahistorian kunnianarvoisimpia lajeja. Miehillä se on ollut ohjelmassa vuodesta 1896 ja naisilla 1928. Välikisoissa 1906 ja Lontoossa 1908 kilpailtiin lisäksi erikseen antiikin tyylin kiekossa, Tukholmassa 1912 taas molempien käsien kilvassa.
Vaikka kiekonheitto oli tunnettu jo antiikin olympialaisissa, se oli monille 1800-luvun lopun urheilijoille tuntematon. Ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa kultaa voittanut USA:n Robert Garrett tutustui lajiin ja heittovälineeseen ensimmäistä kertaa kisapaikalla. Kiekko ei hänestä ollut kovin painava ja hän päätti osallistua kisaan huvin vuoksi.
Garrett heitti kiekko kuten moukaria. Ensimmäiset heitot olivat todella kömpelöitä. Kiekko lensi pystysuorassa asennossa, eikä vaakatasossa kuten muiden heittäjien kiekot. Heitot lensivät melkein yleisön sekaan ja katsojat nauroivat Garrettin suorituksille.
Viimeisellä heitollaan Garrett kuitenkin sinkosi kiekon 19 senttimetriä pidemmälle kuin kisaa siihen asti johtanut heittäjä. Enää hänelle ei naurettu. Garrett tuli lisäksi toiseksi korkeus- ja pituushyppykilpailuissa ja voitti kultaa kuulantyönnössä.
Vuodesta 1972 naisten kiekonheiton voittotulos on ollut kahta poikkeusta lukuun ottamatta parempi kuin miesten.
Amerikan atleetit ovat hallinneet miesten olympiakiekkoa vieden vanhat ’sivulajit’ mukaan lukien lähes puolet (14) jaetuista kultamitaleista. Tilaston pontevana kakkosena on Suomi (mitalit 3–4–1).
Kiekko on Suomen yleisurheilun vanhin mitalilaji. Verner Järvinen voitti vappupäivänä Ateenan välikisoissa vuonna 1906 kultaa antiikin tyylillä ja pronssia tavallisella tyylillä. Kultamitali oli Suomen ensimmäinen olympialasissa, yhdessä painissa saavutetun voiton kanssa.
Järvisen ja muiden suomalaisten matka Ateenan kisoihin oli pitkä ja vaikea. Järvinen joutui käyttämään nimeä ”August Nikolaistad” päästäkseen maahan. Lisänimen ”Isä” Järvinen sai, koska kasvatti neljä menestyvää urheilijapoikaa.
Lontoossa 1908 Järvinen otti vielä antiikkisessa kilvassa pronssia. Armas Taipale voitti molemmat kiekkokullat 1912, ja Elmer Niklander oli paras 1920. Viimeisin kiekkomitali on saatu kuitenkin vuonna 1928, kun Antero Kivi sai hopeaa.
Ulla Lundholm taisteli naisten mitalista Los Angelesissa 1984, mutta jäi lopulta neljänneksi.
Lajitietoa
Karsinnasta selviytyvät finaaliin kaikki karsintarajan ylittäneet tai 12 parasta, mikäli 12 karsintarajan ylittänyttä ei ole.
Karsintaraja päätetään karsintaa edeltävän päivän teknisessä kokouksessa. Nykyisin raja pyritään asettamaan niin kovaksi, ettei finaalissa ole yleensä 12 kilpailijaa enempää.
Miesten kiekko painaa 2 kg ja naisten 1 kg. Kiekko heitetään betoniselta alustalta, joka on halkaisijaltaan 2,5 metriä. Heittorinki on 1,4-2,6 cm ympäröivää pintaa alempana. Heittosektori avautuu ringin etureunasta 34,92 asteen kulmassa. Heittopaikkaa reunustaa vähintään 4 metriä korkea suojaverkko, joka estää kiekon sinkoutumisen yleisön joukkoon.
Kilpailussa käydään ensin kolme kierrosta, joiden jälkeen kahdeksan parasta heittävät vielä käännetyssä järjestyksessä kolme kierrosta.
Kilpailijalla on suoritusluvan saatuaan yksi minuutti aikaa lähteä suoritukseensa. Tulokset mitataan sentin tarkkuudella. Mitta pyöristetään alaspäin lähimpään täyteen senttiin.
Jos kahdella tai useammalla kilpailijalla on sama tulos, keskinäisen järjestyksen ratkaisee toiseksi paras tulos ja tarvittaessa kolmanneksi paras jne.
Laji on mukana myös 10-ottelussa.