Soutamalla on kautta aikojen liikuttu paikasta toiseen. Urheilulajina se sai todennäköisesti alkunsa 1600-1700-luvun viktoriaanisesta Englannista. Kilpailut olivat alkuaikoina lähinnä ammattilaisten puuhaa ja niihin liittyi vedonlyöntiä kovin panoksin.

Soutu on kuulunut olympialaisten lajiohjelmaan alusta asti. Vuoden 1896 soudut tosin jouduttiin peruuttamaan myrskyn vuoksi.

Olympiahistorian nuorin voittaja on kaikki lajit huomioiden 7-10 -vuotias tuntemattomaksi jäänyt ranskalaispoika, jonka hollantilaiskaksikko värväsi katsomosta perämiehekseen Pariisin kisoissa 1900.

Miesten yksiköt ja kaksikot ovat kuuluneet olympiaohjelmaan aina. Nuorin luokka on pariaironeloset, joka tuli ohjelmaan Montrealissa 1976. Samana vuonna naisten luokat tulivat mukaan. Kevyet luokat olivat ensimmäistä kertaa mukana Atlantassa 1996.

USA hallitsi suotua 1960-luvulle asti. 1960-luku oli Neuvostoliiton vuosikymmen, mutta DDR nousi kärkeen 1970-80- luvulla. Saksojen yhdistymisen jälkeen Saksan liittotasavalta on myös pärjännyt hyvin.

Vuonna 1928 australialainen Henry R. Pearce osoitti todellista olympiahenkeä päästäessään ankkaperheen veneensä edestä ennen kuin jatkoi suotukisaansa. Hän voitti kisoissa kultaa, kuten myös seuraavissa olympialaisissa. Olympoksen jumalat kaiketi suosivat häntä.

Shunyin melonta- ja soutukeskus

Pekingin olympiakisoissa soudetaan Shunyin melonta- ja soutukeskuksessa. Shunyi on rakennettu olympiakisoja varten. Kisakatsomoon mahtuu 37 000 katsojaa, joista 10 000 seisomapaikoille.

Jotta joukkue voittaisi 2000 metrin kisan, ensimmäiset 500 metriä on soudettava täysillä. Veneen nopeus voi olla jopa 10 metriä sekunnissa. Keskimmäisen 1000 metrin aikana aironvetoja tulee noin 40 minuutissa. Viimeisen 500 metrin aikana tahti kiihtyy jopa 47 vetoon minuutissa.

Kansainvälisesti tunnetuin soutaja on britti Steve Redgrave. Kuusinkertainen olympiavoittaja on napannut olympiakultaa viisissä viime olympialaisissa.

Kolmen kullan Karppinen

Tukholman olympiakisoihin 1912 osallistui kuusi suomalaissoutajaa. Seuraavan kerran suomalaisveneitä nähtiin kuitenkin vasta Lontoon olympiaregatassa 1948. Ensimmäisen olympiamitalin Suomelle voitti Sunilan Soutajien perämiehetön nelonen kotivesillä Helsingin Meilahdella 1952.

Suomalaisen soudun ainoa maailmantähti on ollut Pertti Karppinen, joka voitti kultaa kolmissa perättäisissä kisoissa. Karppisen kultaputki alkoi Montrealissa 1976 ja jatkui Moskovassa 1980 ja Los Angelesissa 1984. Montrealissa Karppinen joutui taistelemaan tiensä keräilyerien kautta eteenpäin. Muissa kisoissa hän hallitsi alusta asti suvereenisti.

Muutoin Suomen soudun vahvaa aikaa oli 50-luku, jolloin kisoista oli tuomisina kaksi pronssia nelosista. Helsingin 1952 olympiasoudut järjestettiin viimeisen kerran merellä, Meilahdessa.

Sydneyssä 2000 olympiasoudut käytiin ilman suomalaisia ensi kerran sotien jälkeen. Näin ollen viimeisimmät Suomen olympiaedustajat olivat Atlantassa 1996 yksikkösoutajat Tomas Söderblom ja Laila Finska-Bezerra. Viimemainittu oli myös ensimmäinen suomalainen naissoutaja olympiakisoissa.

Kilpailusääntöjä

Soutumatkan pituus on ollut vuoden 1912 Tukholman olympiakisoista lähtien 2 000 metriä (naisilla vuodet 1976-80 1 000 m).

Keveissä luokissa soutajien maksimipaino miehissä on 72,5 kg (venekunnan keskiarvo 70 kg) ja naisissa 59 kg (57 kg). Perämiesten minimipaino on miehillä 55 ja naisilla 50 kg. Mahdollisen vajeen voi täyttää lisäpainoilla.

Alkuerien parhaat selviytyvät semifinaaleihin tai suoraan kuuden veneen finaaliin. Etenemisjärjestelmä riippuu siitä, kuinka monta venettä on mukana.

Urheilijakiintiö
Miehet 350
Naiset 194
Villi kortti 4 + 2 paikkaa isäntämaalle

Olympiaradion lajiesittely, soutu

Lähde:
Suomen Urheilukirjaston tietopalvelu
Hämäläinen Karo: Ateenasta Ateenaan – Nykyaikaisten olympialaisten kesäkisat
http://noc.fi (Suomen olympiakomitea)
http://www.olympic.org/ (Kansainvälinen olympiakomitea)
http://en.beijing2008.cn/ (Kisojen virallinen sivusto)

Ajankohtaisia urheiluaiheita