Taitouinti tuli olympialajiksi Los Angelesiin vuonna 1984. Sitä ennen se oli ollut näytöslajina vuosina 1948-68. Mitalilajeina olivat vuoteen 1992 saakka yksilökilpailu ja parikilpailu. Atlantassa 1996 uitiin pelkästään joukkuekilpailu. Sydneyssä 2000 ohjelmaan palasi parikilpailu.

Laji on lähtöisin 1920-luvun Kanadasta, jossa se tunnettiin alun perin nimellä vesibaletti. Taitouinti kilpailuihin saavat osallistua vain naiset. Ohjelmat suoritetaan musiikin tahdissa. Altaaseen on asennettu vedenalaiset kaiuttimet.

Lajin suorituksiin kuuluvat kuivaliikkeet, käsiliikkeet, jalkaliikkeet, nostot, muodostelmat ja pariliikkeet. Liikkeistä 50-70 prosenttia tehdään ilman hengitystä. Helpottaakseen hengityksen pidättämistä uimarit käyttävät nenässään pidikettä, joka estää hengittämisen nenän kautta. Taiteellista vaikutelmaa pyritään lisäämään uima-asuilla, meikillä ja kampauksilla.

Liisa Laurila on ainoa suomalainen, joka on olympia-altaassa esiintynyt taitouinnissa. Hän oli Barcelonassa vuonna 1992 yksilökilpailussa 19:s.

Suosittu näytöslaji 1900-luvun alun USA:ssa

Vesiesitykset olivat suosittuja Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Tuolloin australialainen Annette Kellerman kiersi maata esittäen akrobaattisia taidonnäytteitä lasisessa vesitankissa. Myöhemmin laji sai julkisuutta amerikkalaisen filmitähden, Esther Williamsin, kautta. Williams esiintyi useissaan elokuvissa vesibalettikohtauksissa.

Urheilulajiksi taitouintia kehitti USA:ssa Kathrine Curtis, joka yhdisti lajiin musiikin. Hänen oppilaansa Frank Havlicek laati lajin säännöt.

Kilpailujärjestelmä

Taitouinnin tuomaristossa on seitsemän tuomaria kahdessa paneelissa. Ensimmäinen paneeli antaa pisteet (max. 10) teknisestä suorituksesta, toinen taiteellisesta vaikutelmasta.

Parikilpailun alkukilpailu koostuu teknisestä ohjelmasta, jonka painoarvo on 50 prosenttia ja vapaaohjelmasta (50 prosenttia). Loppukilpailuun pääsee 12 parasta paria. Loppukilpailussa uidaan uudestaan vapaaohjelma. Loppupisteisiin huomioidaan alkukilpailun tekninen ohjelma sekä finaalin vapaaohjelma.

Joukkuekilpailussa kahdeksan uimarin joukkueet uivat teknisen ohjelman ja vapaaohjelman (painoarvot 35/65 prosenttia).

Altaan syvyys on kolme metriä.

Lähde:
Suomen Urheilukirjaston tietopalvelu
Hämäläinen Karo: Ateenasta Ateenaan – Nykyaikaisten olympialaisten kesäkisat
http://noc.fi (Suomen olympiakomitea)
http://www.olympic.org/ (Kansainvälinen olympiakomitea)
http://en.beijing2008.cn/ (Kisojen virallinen sivusto)