Uinti on kuulunut kesäolympialaisten ohjelmaan alusta lähtien. Vuonna 1896 uitiin meren lahdessa, 1900 Seine-joessa, 1904 tekojärvessä, 1908 yleisurheilukentän keskelle rakennetussa altaassa ja 1912 lähtien erillisellä uimastadionilla.

Sisähallissa uitiin ensimmäisen kerran vuonna 1948. Ulkona on kuitenkin uitu tämän jälkeenkin vuosina 1952, 1960, 1984, 1992 ja 1996. Vuonna 1924 radat erotettiin ensimmäistä kertaa köysillä, joita korkkikohot pitivät ylhäällä.

Viralliset säännöt uintikilpailuille luotiin vasta vuonna 1908. Sitä ennen säännöt olivat hajanaisia ja saattoivat vaihdella kisasta toiseen. Olympia-altaan pituus oli vuosina 1908-20 100 metriä.

Vuodesta 1920 on uitu 50 metrin altaassa. Nykyään altaat on suunniteltu huolellisesti varmistamaan mahdollisimman tasaiset olosuhteet kaikille uimareille. Ratoja erottavat rataköydet, jotka on suunniteltu siten, että ne vähentävät veden pintavärähtelyä. Altaan reunat puolestaan pysäyttävät aallot.

Pekingissä ratauintilajit kisataan National Aquatics Centerin altaassa. Uintikeskuksen rakennustyöt aloitettiin joulukuussa 2003 ja se valmistui tasan neljän vuoden kuluttua, joulukuussa 2007. Hallissa on 6 000 pysyvää katsomopaikkaa ja 11 000 väliaikaista paikkaa.

Selkäuinti tuli kisojen ohjelmaan vuonna 1900, rintauinti 1904. Perhosuinti erotettiin rintauinnista omaksi lajikseen 1956. Aiemmin ainoana sääntönä oli käsien vieminen yhtä aikaa pään yli ja perhosuinnin löytäneet uimarit pärjäsivät rintauinnissa huomattavasti muita paremmin.

Neljän uintilajin yhdistelmä sekauinti tuli ohjelmaan vuonna 1964. Sekauintiviesti uitiin kuitenkin jo edellisissä kisoissa.

Naiset tulivat mukaan olympiauinteihin vuonna 1912.

Seitsemän kullan Spitz

Yksissä kisoissa eniten kultamitaleja on voittanut Mark Spitz vuonna 1972. Juutalainen Spitz voitti Münchenissä neljä henkilökohtaista kultaa (100 ja 200 vu sekä 200 pu) ja lisäksi kolme kultaa viesteissä. Eniten henkilökohtaisia kultamitaleja on voittanut Krisztina Egerszegi (viisi vuosina 1988-96).

Suomalaisuimarit ovat osallistuneet kaikkiin kisoihin vuodesta 1908 lähtien. Arvo Aaltosen ja Antti Kasvion välillä oli 72 vuoden mitaliton aika (1920-1972).

Yrjönkadun uimahallin valmistuminen Helsinkiin vuonna 1928 paransi huomattavasti suomalaisten harjoitusmahdollisuuksia ja tulokset näkyivät muutaman vuoden kuluttua, joskaan eivät olympiamitaleina.

Suomalaisnainen on uinut vain kerran kisojen A-finaalissa: Eila Pyrhönen oli neljäs 100 metrin perhosuinnissa 1964.

Suomi on voittanut olympialaisissa yhden hopean (Jani Sievinen 200 sku, 1996) ja kolme pronssia (Aaltonen 200 ja 400 ru, 1920 sekä Kasvio 200 vu, 1992).

Sydneyn kisoissa oli mukana kautta aikojen nuorin suomalainen olympiaosanottaja, uimari Hanna-Maria Seppälä, 15v 9kk 7 pv.

Kilpailujärjestelmä

Lajeja on yhteensä 16. 100 ja 200 metrillä uidaan selkä-, rinta-, perhos- ja vapaauinnit. 200 ja 400 metrillä uidaan sekauinti ja 50 metrillä vapaauinti. Lisäksi uidaan 10 kilometrin maraton avovesikilpailu. (tähän pitää tehdä linkki)

Miehet uivat lisäksi 1500 metriä ja naiset 800 metriä vapaauintia. Viestit käydään sadan ja kahden sadan metrin matkoilla vapaa- ja sekauinnilla.

Alkuerissä tilastojen 24 parasta jaetaan tasaisesti kolmeen viimeiseen erään. 16 parasta selviää aikojen perusteella välieriin, joista edelleen kahdeksan parasta aikaa finaaliin. Pitkillä matkoilla (400 m ja yli) ja viesteissä alkueristä selviytyy suoraan finaaliin kahdeksan parhaan ajan uinutta.

Lähde:
Suomen Urheilukirjaston tietopalvelu
Hämäläinen Karo: Ateenasta Ateenaan – Nykyaikaisten olympialaisten kesäkisat
http://noc.fi (Suomen olympiakomitea)
http://www.olympic.org/ (Kansainvälinen olympiakomitea)
http://en.beijing2008.cn/ (Kisojen virallinen sivusto)