Seija Nummijoki, toimittaja-tiedottaja, on nainen, jolle liikunnasta on tullut elämäntapa. Hän aloitti aktiivisen liikkumisen jo 5-vuotiaana. Hänen liikuntaharrastuksessaan ei ole mitään erityistä, mitä ei joku muukin voisi tehdä. Paitsi, että se on jatkunut koko elämän.

Seija aloitti liikkumisen voimistelulla ja onkin naisvoimistellut jo 55 vuotta. Hän on aina kuulunut johonkin naisvoimisteluseuraan ilman mitään pausseja. Tällä hetkellä Seija harrastaa hiihtoa, myös vesihiihtoa. Jokapäiväinen juttu on uinti, hän on uinut jo 35 vuotta. Seijan taloyhtiössä on uima-allas, siellä hän käy joka aamu.

Mutta nykyään tarvitaan personal trainereita, jotta saataisiin ihmiset liikkumaan.

- Eihän me edes tiedetty semmosesta. Mä oon ajatellu myös näin, että onhan ihan selvä, että kun on ohjattua liikuntaa, sen tekee paremmin ja tehokkaammin. Jos jollekin sopii, että joku treenaa vaan minua ja keskittyy minuun, sehän on aivan erinomaista. Mutta ainakaan mä en oo koskaan tarvinnu sellasta, että mua pitäisi ohjata yksin. Tärkeintä on, että ohjaaja on osaava ja ammattitaitoinen. Ohjatussa ryhmässä tai personal trainerin kanssa sen tekee tehokkaammin ja paremmin, koska ihan jo ohjaajankin mieliksi yrittää vähän enemmän. Kun mä voimistelen yksin, mä lintsaan joka kerta, kertoo Seija Nummijoki.

Nykyään puhutaan arkeen sisältyvästä hyötyliikunnasta. Että jos kävelee viisi kertaa viiden kerroksen raput päivässä ja hyppää pysäkkiä aikaisemmin bussista, niin saa tarpeeksi liikuntaa ja illalla voi olla laiskana.

- Ihan on kyllä huijausta! Siinä on itsepetos parhaimmillaan. Totta kai on parempi mennä rappusia ja kävellä edes vähän, mutta kunnon kohottamisen tai ylläpidon kannalta sillä ei oo merkitystä. Jotta liikunta kohottaa kuntoa ja pitää kilot kurissa, sen täytyy olla sen verran tavoitehakuista, että sitä tekee vähintään puoli tuntia. Pitää tulla hiki, pulssin nousta ja hengästyä. Tää bussijuttu on kyllä yksi mun lempilajeista. Sehän on ihan hölmöyden huippu, koska jos ajetaan bussilla, ollaan sitten taloudellisia ja ajetaan koko rahalla. Ja jos matkaa on alle kymmenen kilometriä, kävellään koko matka.

Seijalla on myös aamuvoimisteluseura aamu-uinnin lisäksi. Hän voimistelee joka keskiviikkoaamu Svolikko-ryhmän kanssa. He aloittavat kahdeksalta, jumppaavat tunnin ja uivat ja saunovat. Sieltä Seija on saanut myös paljon ystäviä. Ryhmässä on viestinnän parissa olevia ja myös Svolin, Suomen voimistelu-liiton, sponsoreiden edustajia.

55 vuotta liikkumista, mikä pitää Seijan liikkeellä?
- Ensinnäkin se, etten mä voi olla paikallani. Mä en pelkästään halua istua tietokoneen ääressä. Kyllähän sitä hyvin motivoitunut on sen takia, että jokainen terve nainen alkaa tietyssä iässä lihoa. Jos siihen haluaa kiinnittää huomiota, homman nimi on se, että kun liikkuu vähintään kolme kertaa viikossa ja pitää huolta ruokavaliostaan, pysyy suurin piirtein sellasena kuin itsensä haluaa nähdä ja mieltää.