Loistavaa että SAK:n joukoistakin löytyy äänitorvi, joka ei pelottele ahmimalla ruokaa ja pelottele äänestyshaluttomia kansalaisia, vaan joka nostaa esiin oikean asian, eli olisiko oikenalaista kansanvallan ravistamista, jos jättäisimme äänestämättä. Kaikki nykyisen eduskuntamme puolueet ovat olleet hallituksessa viimeisen 16 vuoden aikana. Mikä on muuttunut? Kaikki puolueet ovat kuin samasta muotista, samaa höpötystä tarjoavia kerhoja. Mikä ilo on äänestää, kun vaihtoehtoja ei ole? Onko meillä liikaa puolueita? Pitäisikö meillä olla kaksi blokkia, jotka oikeasti joutuisivat kertomaan oman vaihtoehtonsa? Nyt vaihtoehdoista esimerkiksi hallituspohjaksi ei uskalleta puhua ennen vaaleja, ettei kukaan astuisi toisen varpaille ja loukkaisi sitä niin, että vaalien jälkeen ei voidakaan leikkiä samalla laatikolla?
SAK:n ja yleensä ay-liikkeen valta on kohtuuton. Ne eivät kuitenkaan toimi demokraattisesti. Siksi eroankin SAK:laisestä liitosta, sillä minun rahoillani ei tehdä yhdensuuntaista puoluetyötä.
Mitä jos vain puolet kansasta äänestäisi? mitä se kertoisi? Ravistaisiko se poliitikot huomaamaan, että kaikki ei ole kohdallaan? Nyt vain syyllistetään ne, jotka eivät halua äänestää. EIhän meillä ole äänestyspakkoa?
Äänestäminen on oikeus ja
Äänestäminen on oikeus ja velvollisuus. Minä olen oppinut ja opetan tämän asian lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Joka kerran kun olemme käyneet äänestämässä, olemme kokoontuneet juhlakahville. En voi ymmärtää, että äänestämässä käymistä voidaan edes kyseenalaistaa.
Kai Laaksonen piti näiden
Kai Laaksonen piti näiden vaalien parhaan vaalipuheen. Nyt tiedän ketä äänestäisin. Katselen paraikaa pääministerin puhetta televisiosta. Hän puhuu varmaan asiaa, mutta kenelle hän puhuu?
Rohkea veto antaa ääni
Rohkea veto antaa ääni ohjelmassa miehelle, joka kehottaa protestoimaan vaaleissa. Asiaa hän silti puhui propagandansa välissä. Vaaleissa äänestäminen tuntuu turhalta ja turhauttavalta ja jos sellaiselta tuntuu, niin silloin jossakin on vikaa. Varmasti hallitukset ja poliitikot saavat muutoksia aikaan, mutta sellainen kunnon keskustelu ennen vaaleja ja vaalien välillä puuttuu kokonaan. Poliitikot ovat valmiita kaikenlaisiin julkisuustemppuihin eri lehdissä, mutta he varovat kunnon debatteja. Jos sellaisia on, niin siellä jättäydytään tulevien neuvottelujen taakse tai sanotaan, että puolue-elimet eivät ole vielä asiaa käsitelleet. Onko keskustelun paikka vasta sitten, kun puolueelin on päätöksensä tehnyt? Keskustelulle luulisi olevan sijaa silloin kun päätöstä vielä valmistellaan. Minä kyllä aion äänestää, mutta ravistelipa mies puheellaan.
Oikein että joku uskaltaa
Oikein että joku uskaltaa sanoa ääneen televisiossa äänestäneensä protestiksi. Taisi mies vain haluta provoisoida muita, niin siinä hän onnistui. Ensin minua ärsytti uhoominen. Nyt mietin asiaa lisää. Entäpä jos jättäisimme tyhjän lapun uurnaan? Lasketaanko niitä enää lopuliseen tulokseen lainkaan? Vai pitääkö olla kotona 18.3.? Olisi kiinnostaa kuulla tai lukea poliitikon perusteltu mielipide asiaan. Minua ei kiinnosta kuunnella, että äänestäminen on demokratian peruslähtökohta. Millaista demokratiaa poliitikot todella haluavat?
Kokoomuksen puheenjohtaja
Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen sanoo Hesarissa, että toivottavasti käytät äänioikeuttasia, koska Suomen tulevaisuus vaatii aktiivisuuttasi.
Vaatii ja vaatii. Onko muunkinlaista aktiivisuutta kuin äänestäminen? ON! Kansalaistoimintaa on myös mielenilmaisu vaalisunnuntaina. Minusta tyhjän äänestäminen ei ole huono vaihtoehto, vaikka vallassaolijat ovatkin lopettaneet tyhjien vaalilippujen määrän kertomisen. Tyhjä on hallitsijoiden mielestä sama kuin hylätty, koska se ei sovellu heidän luomaansa oikeanlaisee malliin.
Minäkin kävelen koulun juhlasaliin ja kirjaudun tulevaisuutta ajattelevaksi kansalaiseksi. lyijykynää en tarvitse. Kiitos nuoren miehen, joka Priimassa puhui protestoimisesta.
En ole elänyt aikuiselämääni Veikko Vennamon aktiivivuosina, mutta hänestä olen paljon lukenut. Kansanvalta tarvitsee ravistelijoita. Kansanvalta ei tarvitse ääriliikkeitä. Kansanvalta tarvitsee vaihtoehtoisia poliittisia puolueita. Kansanvalta sallii myös äänestämättömyyden ja äänestämättömyys on mielipide kansanvallasta.
Veikko Vennamo kehiin
Veikko Vennamo kaivattaisiin nyt kehiin. Mies osasi puhua ja esiintyä. mustavalkotelkkarista katsottiin vaaliväittelyitä todellisella hartaudella ja väittelyitä odotettiin. Veikon sanankäyttö tempaisi mukaansa, hänen vastustajiensa ilmeet olivat puhuvia ja koko koneisto yritti tehdä Veikosta ja Puotiaisen Einosta ja kumppaneista kansanvallan riskitekijöitä. Minäkin olen puhunut kotona, työpaikalla ja muualla Veikkoa vastaan, yrittänyt kertoa kansalle, että ääni Veikolle on ääni pois oikealta demokratialta. Nyt olen huomannut - varmaan olen lukenut viisaampien niin sanovan, että Veikko pelasti suomalaisen yhteiskunnan ja kansanvallan. Hän sai kansan äänestämään ja kansanvallan toimimaan. Samanlaisia protestipuolueiksi haukuttuja puolueita on ollut muissa maissa ja kansa on liikahtanut sohvaltaan. Puolueista voidaan olla montaa mieltä, mutta jos niitä kutsutaan protestipuolueeksi, se jo osoittaa muiden puolueiden suhtautumisen omalle reviirille tuleviin toisinajattelijoihin.
Edelleenkin korostan, että menen äänestämään. Mutta en ihmettele vaikka moni muu ei menisi.
Muistattekos te ketä olette
Muistattekos te ketä olette elämämme ensimmäistä kertaa äänestäneet valtiollisissa vaaleissa? Minä muistan. Valitsin ehdokkaani valokuvan perusteella. Hän oli eri puoluetta kuin vanhempieni ehdokas ja minua todella jännitti, että uskallanko äänestää oman pääni mukaan. Ehdokkaastani ei tullut kansanedustajaa ja olin todella pettynyt.
Näissä vaaleissa ehdokkaani olen valinnut muun kuin valokuvan perusteella. Nuorin lapsemme äänestää nyt ensimmäistä kertaa valtiollisissa vaaleissa ja hän on valinnut ehdokkaansa yllättäen valokuvan perusteella. Minä en nuorena uskaltanut puhua vanhemmilleni ehdokkaista mitään, nykynuorete istuvat keittiömme pöydän ääressä ja pohtivat yhdessä sopivinta ehdokasta. Perustelut ovat aika julmia.
Miksi me aikuiset
Miksi me aikuiset suhtaudumme vaaleihin niin vakavasti, että emme uskalla edes lähiystävien kuullen keskustella ehdokasvalinnastamme? Luulisi sivistyneiden ihmisten pystyvän pohtimaan kansanedustajaehdokkaiden hyviä ja heikompia puolia ja siten muodostamaan omasta ehdokkaasta realistinen kuva. Minä olen yrittänyt virittää kyseistä keskustelua, mutta puoluekanta on kuulemma niin henkilökohtainen asia, että sitä ei voi käsitellä. Kuulemma voi tulla eturistiriitoja ja jopa kaveruussuhteet voivat kärsiä.
Vaalit meni ja jotkut voitti
Vaalit meni ja jotkut voitti ja jotkut hävisi. Nyt sitten alkoi syyllistäminen. Ne/Me jotka eivät äänestäneet ovatkin nyt vaalituloksen syntipukkeja kollektiivisesti. Massahysterian mukaan ja ylhäältä johdetusti kaikia ei saatukaan äänestämään tiettyä porukkaa: Osa jäi kotiinkin. Se käsittääkseni on kansanvallassa ihan sallittua? En ymmärrä Heinäluoman ja kumppaneiden itkua, että heidän väkeään ei saatu äänestämään. Mitä väkeä? Kenen väkeä? Onko joku joukko luokiteltu hänen joukokseen? Jos joku jättää äänestämättä, se on aivan samanlainen kannanotto kuin jonkun puolueen äänestäminen. Tosin samaiset itkijät syyllistävät nyt niitä, jotka erehtyivät äänestämään voittajia.
Minä en usko tähän kansanvaltaan. Valta halutaan antaa nimellisesti kansalle, mutta vain ohjauksen mukaisesti toimiva kansa on oikea kansa. Kansa on vaihdettava.
Etteikö nyt
Etteikö nyt äänestämisellä pystynyt vaikuttamaan? Jos joku väittää toista, niin haluan kuulla perustelut.