Vanhenevat vanhemmat vaativat yhä enemmän tukea ja apua selvitäkseen arjessa. Useimmiten raskaimman taakan kantavat työikäiset lapset, usein satojen kilometrienkin takaa. Huoli vanhempien pärjäämisestä kalvaa jatkuvasti.
Huoli painaa jatkuvasti
Helsinkiläisen Riitta Hakulisen 89-vuotias äiti on hoidettavana Kustaankartanossa Helsingissä, missä tytär käy häntä säännöllisesti katsomassa. Riitta kertoo, että ei hankalien työaikojen takia pääse katsomaan äitiään kuin viikonloppuisin. Sitten he viettävätkin laatuaikaa. Riitta sanoo, että ollaan vaan.
– Ei siinä tarvitse mitään erityistä juhlaa, luetaan lehtiä ja jutellaan niin kuin kotonakin. Se on sitä läheisyyttä. Tähän asti on tottunut siihen, että aina kun tulee itselle oikein vaikea asia eteen, niin on voinut soittaa äidille. Nyt alkavat osat vaihtua. Minun pitää tai pitäisi olla se vahva, sekin huolettaa valtavasti. Välillä sitä miettii, että olisi hyvä olla sisko, veli tai aviopuoliso, jolta voisi tiukan paikan tullen kysyä neuvoa. Ainoana lapsena tuntee itsensä yksinäiseksi, kun ei voi soittaa kenellekään, eikä jakaa huoliaan.
Ystävät apuna
– Olemme erinäisten sattumusten kautta löytäneet tällaisen suurin piirtein samanikäisten kuuden tytön porukan. Me kokoonnumme milloin missäkin, joskus mennään teatteriin, toisinaan syömään tai muuta sellaista. Huomasimme kuitenkin heti, että me elämme samanlaisessa tilanteessa. Meillä kaikilla on vanhat vanhemmat, joten tyttöpiirissä voi jakaa omia huoliaan toisten kanssa, Hakulinen sanoo.
Riitta Hakulinen kertoo, että on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että asuu samassa kaupungissa äitinsä kanssa, mutta esimerkiksi helsinkiläisten Tuula Hurnastin ja Terttu Raution vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä.
Välimatka tuo lisähuolia
Tuula Hurnasti sanoo, että aina on pelko siitä, että jotain kotona sattuu, kun asuu itse niin kaukana. Tällä hetkellä Tuulan äidin luona päivystää koko ajan joku, jos ei Tuula itse, niin sitten paikalla on hänen miehensä tai siskonsa. Tertun isä voi vielä onneksi niin hyvin, että he ovat jakaneet sisarusten kesken käyntivuorot isän luokse. – Miellä on tällainen vanhanajan suurperhe ja sisarukset voi vuorotella, Terttu Rautio sanoo.
Kuka sitten hoitaa lapset
Kuuden naisen tyttöpiiri pohtii jo tulevia. Kuka heitä sitten hoitaa? Heillä kenelläkään ei ole lapsia, joten nykyisen kaltainen lasten osallistuminen vanhempiensa hoitoon ei tule heidän kohdallaan enää kysymykseen. – Se on hyvä kysymys! Olemme sitä pohtineet, mutta on kai vaan parempi pysyä kunnossa, ettei tarvitse mihinkään hoitoon mennä, naiset miettivät.
Esa Viherä / PRIIMA
PRIIMAn studiokeskustelu - Kenen kuuluu huolehtia vanhemmista?