Elinikämme pitkittyminen on tuonut eteemme myös vaikeita asioita. Omat vanhemmat elävät pidempään vaatien lapsilta joskus paljonkin huolenpitoa ja hoivaamista. Kenen kuuluu huolehtia vanhemmista?
Tyttäret ja syyllisyys
Asiaa on tutkinut studiovieraamme tutkija Sonja Miettinen. Miettisen mukaan on edelleen normatiivisia odotuksia siitä, että omaisten kuuluu huolehtia ikääntyvistä. Tyttärien näkökulmasta katsottuna vastuu siirtyy juuri tyttärille, yleensä silloin, kun vanhemmalla ei ole enää elossa olevaa puolisoa huolehtimassa. Britanniassa on tehty tutkimus, jossa kävi ilmi, että jopa miniä menee pojan edelle tässä suosituimmuusjärjestyksessä.
Jos vanhemman laittaa hoivakotiin, niin siitä tunnetaan jonkinlaista syyllisyyttä, erityisesti tyttärissä se herättää syyllisyydentunteita. Sitä täytyy jollain tavalla perustella itselleen ja muille. Täytyy esittää hyväksyttävä syy sille, ettei itse voinut hoitaa. Syiksi käy esimerkiksi työssäkäynti ja omien lapsien hoitaminen.
Kuoleman kohtaaminen
Vanhemman hoitotyö päättyy siihen, kun kuolema tulee. Kuolema on siirtynyt hyvin paljon laitoksiin. Onko meillä kuoleman kohtaamiseen rituaaleja ja malleja enää olemassa? - Jonkinlaisia malleja ja ihanteita on, mutta valmiita rituaaleja ei. Nykyisin näyttää olevan ihanteena mennä avoimemmin kohti sitä kuoleman ruumiillista todellisuutta. Ollaan läsnä siinä kuoleman hetkellä tai mennään katsomaan ruumista. Jotkut haluaa olla jopa mukana ruumiin pesemisessä, kertoo Sonja Miettinen.
Se ettei valmiita malleja ole, avaa myös mahdollisuuden luoda yksilöllisiä, omia rituaaleja. - Monet tekeekin niin siinä tilanteessa. Olennaista näissä spontaaneissa rituaaleissa näyttäis olevan se, että ne heijastaa tämän surijan henkilökohtaista maailmankuvaa ja persoonallisuutta. En usko, että tähän aikaan edes enää sopisivat kollektiiviset rituaalit, joissa tilanne olisi valmiiksi käsikirjoitettu.
Hyvä kuolema
Kuolema voi olla hyvä hyvin monella eri tavalla. - Yksi piirre on kivuttomuus ja rauhallisuus. Tässä katsotaan lääketieteellä olevan keskeinen rooli, toivotaan lääketieteeltä kivunlievitystä. Yksi keskeinen piirre on jonkun läsnäolo kuoleman hetkellä, ettei tarvitse kuolla yksin. Yksi elementti on kuolematietoisuus, eli että on saanut tiedon lähestyvästä kuolemasta, on ehtinyt valmistautua siihen.
- Ja myös ajatus luonnollisesta kuolemasta. Kuolema voi olla luonnollinen vaikka niin, että kieltäydytään turhista hoidoista silloin, kun niistä ei enää ole apua. Eli kieltäydytään tällaisista aggressiivisista toimenpiteistä elämän loppuvaiheissa. Jos kuolema tapahtuu pitkän elämän päätteeksi, eli on eletty suurin piirtein saavutettavissa oleva elinaika, niin sekin on hyvän kuoleman piirre. Ja sit myös äkkikuolema katsotaan hyväksi, kertoo Sonja Miettinen.
Sonja Miettisen väitöskirja "Eron aika: tyttärien kertomuksia ikääntyneen vanhemman kuolemasta"