Vaimoni omistaa 11,75 hehtaaria komeata suomalaista metsää. Vietän siellä kevät ja syksyviikonloput hoitamalla (eli suomeksi sanottua) yrittämällä hoitaa sitä, niin että vaimoni saama perintö joskus tuottaisi. Olen joka vuosi maksanut metsänhoitomaksun, vakuutusmaksun ja tietysti veron, vaikka en olisikaan myynyt yhtään honkaa UPM:lle. Olen monena vuotena maksanut enemmän kuin olen saanut. Tietysti kuntoni on paremmalla tolalla, kun olen uurastanut metsässä.
Olen myös saanut kuulla heittoja omilta sukulaisiltani omaisuuudestamme. Olemme uusineet keittiön metsätuloilla, olemme käyneet Kanarialla metsätuloilla, olemme ostaneet toisen auton metsätuloilla. Totta on se, että olemme ostaneet olutpöniköitä metsänraivauksen jälkihoitoon. raivaussahaankin investoin.
10 hehtaarin pläntistä pääsemme myymään ehkä 10 vuoden päästä sen verran puuta, että siitä on iloa. Mutta autoa emme silläkään rahalla saa.
Maata me omistamme ja maa ei uusiudu.
Miettikää muut, otatteko pienen metsäpalan perintönä, vai ette. Suosittelen jälkimmäistä.