Pitäähän jotain huumoria elämässä olla, sanoo ylitorniolainen Reijo Myyryläinen, Vittuilun tuore Suomen mestari. Ihmisillä on ihan tarpeeksi huolia ja murheita tänä päivänä.

Reijo Myyryläinen osallistui helmikuussa ensimmäistä kertaa pidettyihin Vittuilun SM-kisoihin Rovaniemellä. Suomenmestaruus irtosi varsin ylivoimaisesti tässä sanailun jalossa ja vanhassa lajissa, jota Myyryläinen kutsuu ”suomen kielen fiksuksi sanailuksi”. Vittuilu-nimitys ei ehkä teekään oikeutta tälle väittelyn ja vitsailun välimaastoon asettuvalle stand-up komiikan kotimaiselle versiolle, sillä siihen ei kilpailussa liitetä kiroilua, rasismia tai alapään ilmauksia.

Huumoria ja iloisia ilmeitä

Myyryläinen sanoo, että ihmisillä on ihan riittämiin huolia tässä tämän päivän oravanpyörässä. – Silloin kun keskustelu alkaa mennä liian vakavaksi, siihen pitää heittää joku herja, sanoo Reijo Myyryläinen. Kilpailussa on otettava henkinen yliote ensin tuijottamalla ja sitten puhumalla, kertoo Myyryläinen.

Tiukka koulu

Reijo Myyryläinen on asunut Ylitorniolla vasta vuoden 2006 heinäkuusta. Nopeasti hän tuli tutuksi paikallisella Nesteen huoltoasemalla, missä kokoontuu ns. Nesteen parlamentti. Paikallisten ukkojenkööri, mikä setvii paikalliset asiat, myöskään valtakunnan politiikkaa ja ilmiöitä kaihtamatta. Myyryläinen oli ensin kuunteluoppilaana pari viikkoa ja sitten vähitellen alkoi osallistua keskusteluun. Myyryläinen sanoo, että myös täällä on otettava se henkinen yliote ja puhuttava, muuten joutuu ulkopuolelle istumaan. Nesteen parlamentti oli myös se alkuun paneva voima, jonka takia hän lähti mukaan kilpailuun.

Vastapainoksi rauhaa

Jatkuva potaskanpuhuminenkin alkaa joskus väsyttää. – Viikko kisan jälkeen ei irronnut enää kovin hyvin, naurahtaa Myyryläinen. Nyt mies on kyllä taas iskussa ja joitakin esiintymisiäkin on tiedossa. Enemmät keikat saa kyllä joku muu tehdä, estradeille ei miehellä ole hinkua. – Koska minä sitten kalastaisin ja kävisin metsällä, ihmettelee mestari. Hän sanookin kaipaavansa kovasti vastapainoksi luonnon rauhaa. Kalalla hän käy lähes päivittäin. Ja erämaassa ei tarvitse puhua potaskaa. Hiljaisuudessa aivot tuulettuvat ja saavat uusia ajatuksia, joista voi sitten jalostaa taas uusia juttuja.

Juttuvinkkejä tulee jatkuvasti ihmisiä tavatessa ja varsinkin tekstiviesteillä, joita Myyryläinen ei ole edes vielä ehtinyt kaikkea puhelimestaan lukea. – Joka kunnanjohtajasta pitäisi sanoa jotakin, hän kertoo ja toteaa, että eihän sitä millään pysty kaikkea kertomaan. Tulisi niin pitkä ilta, että yleisö luulisi hänen pottuilevan kun niin pitkään joutuu istumaan.

Mieluisin vastustaja

Kuka sitten olisi Reijo Myyryläiselle se mieluisin vastustaja? Vastaus tulee salamannopeasti, niin kuin ammattilaiselta odottaa sopiikin: Jone Nikula. – Nikulan pitäisi itse maistaa sitä, miltä tuntuu, kun pottuillaan koko ajan. Myyryläinen sanoo, että antaisi kaikkien puolesta oikein kunnolla takaisin. Kyllä, jos Jonen saisi vastustajaksi, voisi Reijo lähteä jopa Helsinkiin. Muuten kun koko paikka on niin syrjäkylällä, että sinne ei viitsi lähteä.

Haasteen toteutuminen jää nähtäväksi. Kuitenkin, huumoria pitää olla elämässä. – On paljon mukavampi katsoa iloisia ilmeitä kuin surullisia, tietysti, jos liian paljon pottuilee ja oikein hyvin onnistuu, saattaahan se silloin olla surullinenkin se ilme, Myyryläinen kuittaa, hyppää autoonsa ja lähtee, mihinkä muualle kuin pilkille.

Esa Viherä / PRIIMA