Nykyajan valttikortteja ovat nopeus ja tehokkuus. Ruokailunkin voi hoitaa suit sait ja sivumennen, pikatankkauksena. Tätä tehokkuutta vastustamaan syntyi Italiassa, vuonna 1986, Slow Food -liike.
Liikkeen manifestina alusta alkaen on ollut puolustaa elämän pieniä nautintoja, inhimillistä elämänrytmiä ja vastustaa ruokailun yksinkertaistamista.
Kävimme turkulaisessa ravintolassa, jossa oli alkamassa Turun pöytäkunnan portugalilainen ilta. Luvassa oli juustoja, viinejä, makkaroita ja keittoa. Ja portugalilaista musiikkia.
Vastaisku pikaruualle
- Oikeastaan kaikki lähti Italiasta, vanhojen pappojen ruokaseurasta, kertoo Slow Food Finland ry:n Turun pöytäkunnan puheenjohtaja Pentti Arvela. - He huomaisivat, että McDonald´s tekee firmaa aivan siihen viereen ja he suuttuivat kauheasti. On se nyt kumma, että kaikki vanhat perineet häviävät!, kertoo Arvela. - He päättivät sitten perustaa tämmöisen Slow Foodin, eli pikaruoan vastakohdan ja siitä se lähti liikkeelle. Nyt liike on jo 45 maassa. En tiedä montako pöytäkuntaa, mutta joka puolella maailmaa niitä on, Arvela toteaa.
Raaka-aineet tärkeitä
Ruoka pyritään valmistamaan alkuperäisistä ja hyvistä raaka-aineista - kaikessa rauhassa. Tämäniltainen ruoka on kokin mukaan kasvisruokaa - no onhan siinä kaalia.
- Tämä on Slow Foodia jo pelkästään tekotapansa ansiosta, kypsytysaika on noin kolme tuntia, kertoo Sopa de secoa valmistava Rainer Koski. - Ensimmäiset lihat (naudan lapaa) ovat olleet padassa jo tunnin, ja nyt menee satsi Suomessa tehtyä mutta portugalilaistyyppistä chorizo-makkaraa. – Sitten lisätään puolikas kana ja sitten palvattua possua ja potkaa. Nyt nämä lihat on siellä toisen tunnin. Viimeiseksi tunniksi kattilaan menee Savoijinkaali. Lopuksi tulee eilistä leipää ja minttua ja se on siinä, kertoilee Koski.
Aikaa arjen keskelle
Slow Foodin ideologiaan kuuluu hypätä pois kiireen oravanpyörästä, mieluiten vähintään kerran viikossa. - Mikä olisi sen mukavampaa kun nauttia hyvää ruokaa hyvässä seurassa?, kysyy Pentti Arvela. Hän kertoo Turun pöytäkunnan koostuvan monenlaisista ihmisistä, mutta useat kuuluvat myös viinikerhoihin. – Me maistelemme yhdessä eri ruuat ja viinit ja sitten kommentoimme niitä, mutta ei tämä niin kovin korkealentoista ole, Arvela lisää, ja pitää sitä pelkästään hyvänä asiana.
Turkulainen Mika Matikka on ollut mukana ”Slovareiden” toiminnassa jo jonkin aikaa. - Se on lähinnä tämmöistä hidasta syömistä - hyvää ruokaa, hyviä ystäviä ja illanviettoa. Toinen turkulainen Vava Rae on sitä mieltä, että Slow Food -ajattelulle on Suomessa tilausta. - Italiassa ja Ranskassa kunnioitetaan yhdessä syömistä ja juomista, hän sanoo ja toteaa, että ehkä se on hyvä, että mekin suomalaiset ottaisimme heistä hieman mallia.
Miltä tämäniltainen ruoka maistui? – Oikein mielenkiintoista, toteaa slovari Eira Piironen, ja jatkaa että keitto on variaatio muidenkin maiden tuhdista padasta, mutta tässä oli ihan oma maku. Se varmaan kuvastaa sitä Portugalin makua, ei ollut tyypillinen suomalainen maku.
Sitten on juustojen ja uusien viinien aika. Ilta näyttää sujuvan mallikkaasti ja kaikille näyttäisi maistuvan. Mutta kieltämättä tämä kaikki näyttää aika arvokkaalta.
Mitä maksaa ja miten mukaan?
- Esimerkiksi tämä ilta mitä me nyt tässä on nautittu, maksaa 25 euroa per nenä. Se on hyvin kohtuullinen hinta ja se johtuu näistä sponsoreista, kertoo Turun pöytäkunnan pj. Pentti Arvela. – Ja mukaan pääsee vaikka tulisi tuolta kadulta ja sanoisi että haluaa mukaan, kun teillä on niin hyvän näköistä. Tervetuloa vaan! Meillä ei ole Suomessa mitään jäsenmaksua, Arvela lisää.
Hilkka Nevala / PRIIMA