Vaasalainen Esterita Backman teki kuusi vuotta sitten miehensä kanssa ratkaisun, jota ei ole katunut. He jättivät kaupunkiasunnon taakseen ja muuttivat ympärivuotisiksi mökkiläisiksi.
Kaupunkilaistyttö maalla
Esterita joutui kaupunkilaistyttönä opettelemaan asioita, joista ei aikaisemmin ollut tarvinnut huolta kantaa. - Kahvivesi pitää ottaa kannusta. Kaivovesi on niin rautapitoista, että siihen en uskalla mitään keittää. Vesi on tuotava kaupungista mukana.
Kaksi vuotta meni mökillä ja mukavasti, sitten Esteritan mies kuoli nopeasti etenevän sairauden uuvuttamana. - Kysyin Johanilta, että miten minä sitten pärjään täällä yksin. Hän vastasi, että kyllä sinä pärjäät. Ja olen pärjännyt.
Ja hyvin hän on pärjännyt. Neljä vuotta tulee täyteen yksin asumista. Päivisin Esterita Backman käy kaupungissa töissä, työmatkaa kertyy mutkin 50 kilometriä. Hänen mielestään ajomatka kannattaa. - Täällä on ihana rauha ja luonto, jotain joka pysyy.
Naapuriapu
Maalla pelaa naapuriapu, niin myös Köklotissa. - Vaikka periaatteessa saan olla omassa rauhassani, tulevat naapurit katsomaan, miten pärjään, jos esimerkiksi syysmyrsky on katkaissut sähköt. Täällä ei tarvitse pelätä ja täällä voi olla varma lähimmäisen auttavasta kädestä.
Perinteiset miesten taidot puuttuvat
Esterita Backman on vielä työiässä, mutta miettii tulevia vuosia ja sitä, miten yksinäinen nainen voi pärjätä alkeellisissa oloissa, missä sisäwc ja tiskiveden tuleminen ja meneminen on ainoa mukavuus. - Ei minua lumityöt tai haravoiminen pelota, ne minä osaan tehdä ihan itse, mutta joskus ajattelen, että entäs sitten, jos se jalka menee joku kerta saunan lattian läpi, mitä minä siten teen. Talo, pienikin, vaatii huolenpitoa ja minulta puuttuvat ne perinteisesti miesten taidot. Se panee miettimään asumismuotoa.
Seuraavassa hetkessä hän kuitenkin on jo laiturin päässä nauttimassa keväisestä auringosta ja lintujen laulusta, rauhasta ja luonnon läheisyydestä. - En tiedä onko tämä paikka antanut minulle sen, mikä tarkoitus on ollut. Paljon tämä paikka on kuitenkin minulle antanut. Ja ainakin toistaiseksi asun täällä.
Maria Tolppanen / PRIIMA