Sattuipa meidän perheelle ajankohtainen aihe Priimaan 19.4. Olemme hakeneet pariin kertaan muutoslupaa voidaksemme muuttaa vakituiseen asumaan kesäasuntoomme. Asunto on rakennettu vuonna 1997 ympärivuotisen asumisen mahdollistavaksi. Jo tuolloin keskustelimme kunnan rakennustarkastajan kanssa, että voisimmeko hakea lupaa vakituiseen asumiseen, vaikka asuisimme vielä muutaman vuoden kaupungissa lapsemme koulunkäynnin vuoksi. Silloin tarkastaja sanoi, että muutetaan käyttötarkoitus sitten, kun muuttomme on ajankohtainen.
Asuntomme sijaitsee 1,2 km ja 0,9 km päässä lähimmistä vakituisista asunnoista eli se sijaitsee yksityistien varrella, käsittääksemme osana kyläyhteisöä. Ensimmäinen lupahakemuksemme evättiin äänestyksen jälkeen vetoamalla rantaviivaan. Rantaan on talostamme matkaa 900 metriä.
Toinen kieltävä päätös perustui kyläyhteisöstä erillään olemiseen. Koulutaksi kulkee postilaatikkomme ohi jo nyt ja vaikuttaa siltä, että kulkee seuraavat vuodetkin, elleivät naapurien lapset muuta pois kotoaan alle 7 vuotiaina. Olemme yhteisen vesijohtoveden piirissä. Jätevetemme tulevat kulkemaan parin vuoden sisällä yhteistä putkea pitkin pois.
Kolmatta yritystä emme taida saada, sillä kunnassa on valmisteltu pysyvää kieltoa muuttaa kesäasuntoja vakituisiksi asunnoiksi. Kyseessä on kuulemma periaatepäätös. Kunta ei halua antaa haja-asutusalueille rakennuslupia, ellei kyseessä ole ammatinharjoittaminen eli suomeksi sanottuna maatalousyrittäjä. Ohhoh, jos tuo on totta.
Emme vielä mieti talon myyntiä. Ehkä ostamme 20 neliön yksiön kemijärveltä ja muutamme kirjamme sinne ja asumme eteläsuomalaisella mökillämme luvatta.