Kiivastuin aamulla. Se on paljon satakuntalaiselta vakaalta keski-iän ohittaneelta mieheltä. Luin valtakunnan päälehden televisio-ohjelmien esittelyä. En ole vielä nähnyt "paljon lupaavaa Priima-ohjelmaa", mutta aion kyllä katsoa sen. Menin myös www-sivuillekin kriitikon kärsivästä huomiosta huolimatta . Tein sen jo ennen aamukahviani.Kiivastumiseni ei tunnu tasaantuvan, sen vuoksi kai nyt kirjoitan.
Kiivastumiseni syy on työperäinen ja ikäperusteinen.
Työssäni seuraan trendejä ja yhteiskunnallisia muutoksia. Ikäryhmä-ajattelu on pinnalla, toki kaikki me tiedämme, etteivät kaksikymppiset ole samanlaisia eikä kaikilla viisikymppisillä ole loma-asuntoa Saimaalla ja Lapissa. Tästä huolimatta kaksikymppisten tai viisikymppisten ajatusmaailman perusvire kumpuaa samoista historiallisista kokemuksista, samoin kouluopetuksen painotuksista ja totuuksista jokainen ikäluokka eroaa toisistaan. Heterogeenisella ryhmälläkin on hyvin homogeeninen menneisyys ja perusta.
Olen keski-ikäinen, olen nuorempi kuin niin sanotut suuret ikäluokat, tunnen ikääntymisestäni huolimatta olevani nuorempi, terveempi ja jopa liberaalimpi kuin omat vanhempani olivat ikäisenäni tai itseäni kymmenenkin vuotta vanhemmat ikäisenäni. Saman tunteen lausuvat ääneen monet muutkin toverini.
Minä koen olevani väliinputoajaryhmässä. Syntymävuotemme ei ole tuonut meille suurten ikäluokkien kaiken sallivaa valtapoliittista statusta. Ikämme on silti tuonut meille suurten ikäluokkien rasitteet nuorempien ikäryhmien silmissä.
Kiivastuin siksi, että meille keski-ikäisillle ei ole televisossa tarjottu mitään, ei ainakaan pitäen meidän ajatus- ja kokemusmaailmaamme lähtökohtana. Ilmeisesti printtimaailmasta tuttu ikään liittyvä kohdeajattelu ei sovellu kriitikon mielestä televisioon? Katsokaa vaikka ET-lehden levikkiä ja lukijaprofiilia. Lehden lukijoista merkittävä osa on nuoria, jotka mielellään lukevat artikkeleita, joiden lähtökohta on aikuisen ihmisen ajatusmaailma. Priima-ohjelman ideaa tervehdin ilolla. Ohjelman katsoja minusta tuli kiivastumiseni ansiosta. Ohjelma herätti minussa jo tunnevyöryn ennenkuin ensi-ilta edes koitti.
Suuret Ikäluokat johtavat
Suuret Ikäluokat johtavat tämän maan ajattelua vielä kauan. He ovat vallassa vielä vuosia ja oman suuruutensa ansiosta he pitävät itsellään kaikin keinoin vallan ohjakset. Tämä ärsyttää monia. Meilläkin parikymppiset lapset ja töissä 20-30 vuotiaat urputtavat tulppa-ikäryhmästä. Televisiossa äänessä ovat suurten ikäluokkien ihmiset tai sitten ne nuoret polvet. Se on vakta se. En minä ole ikäihmisten puhetta vastaan ja kuuntelen heidän viisauttaan mielellään.
Hyvä
Minä tervehdin ilolla Priima ohjelmaa. Kauan onkin kestänyt, ennenkuin televisio on huomannut, että meitä keski-ikäisiä on paljon kotikatsomoissa. Ensimmäinen ohjelma tarjosi asiaa ja miettimistä. Juttelimme töissä ohjelmasta ja kaikki jotka olivat sen nähneet sanoivat samaa. Ohjelmassa kaikui myönteisen ymmärtäväinen sävy ja aiheet olivat meitä kiinnostavia.
Minkä vuoksi televisio ohjelma ei voisi olla kohdistettu tietylle ikäluokalle? Kukaan ei kyseenalaista nuorille perheille kohdistettuja ohjelmia. Jos erehdytään sanomaan ohjelman olevan keski-ikäisille, niin johan varmistin on poistettu. Ilmeisesti meillä keski-ikäisillä on niin huono itsetunto, ettemme kestä kyseisen sanan kohdistamista omaan itseemme. Haluamme olla vain itsekkäitä ja nuoria.
Mikä on aikuisen ihmisen
Mikä on aikuisen ihmisen ajatusmaailma? Millainen se on? Mistä se syntyy? Miten se muodostuu?
Kyllä kai aikuisen ihmisen
Kyllä kai aikuisen ihmisen ajatusmaailma koostuu kokemuksesta, näkemyksestä ja tiedosta. Se on jotakin sellaista mitä parikymppisellä ei ole. Parikymppisellä on varmasti omanlaisensa ajatusmaailma, siksi toivoisinkin että maaliskuussa eduskunnasta löytyisi enemmän parikymppisiä kuin yli kuusikymppisiä. Tietysti sinne voi ja pitääkin valita muutamia eläkeiän sivuuttaneita "viisaita viisastelijoita" mutta ei sinne saa muodostua liian suurta ikääntyneiden kerhoa.
Meni hiukan sivuun alkulauseestani. Tarkoitukseni on sanoa, että aikuisella ihmisellä ajatusmaailmassa on enemmän historiallista katsantokantaa kuin nuorilla, mutta nuorilla on enemmän idealismia ja sellaisella voimalla tätä maata viedään eteenpäin. Molempia tarvitaan. Toivottavasti nuoremme ymmärtävät sen ja äänestävät nuoria. Me ikääntyneemmät hoidamme kyllä eduskuntaan ikätovereitamme.
Kun katsoo ketä Eduskuntaan
Kun katsoo ketä Eduskuntaan saatiin, niin ei ole epäselvää, ketkä äänestivät. Kehityksen tulppia. Menneisyyden muistelijoita. Uudenlaisen elämän ja maailman estäjiä. Suuret ikäluokat terrorisoivat elämäämme vielä pitkään.
Hallituksen edustama ikäryhmä
Onko niin, että pääministeri Matti Vanhanen (ja Astrid Thors)ovat ainoat 1950-luvulla syntyneet ministerit? Vanhat bilehile ile ja suokuokka-paavo ovat 60-kymppisiä 40-luvulla syntyneitä.
Tuntuu siltä, että me 1950-luvulla syntyneet jäämme usein 1940-luvun lopulla syntyneiden eli suuren ikäluokan varjoon. Moni ministeri on n. 40-vuotias. Täytyy myöntää että äänestin itsekin sen ikäistä.
Onko se rasite että kun olimme nuoria elettiin 1970-lukua, Kekkonen oli diktaattori, kaikki kumarsi Moskovaa, muotiväri oli ruskea, musa oli monen mielestä huonoa, verrattuna 1960-lukuun tietenkin. (Kasari-musa on käsite, sitä inhotaan vieläkin enemmän). Kun taas retrolla tarkoitetaan usein tylsän näköistä 70-luvun asiaa.
Kaiken kukkuraksi meillä 1950-luvulla syntyneillä on korkeampi eläkeikä joissakin ammateissa kuin 1960-luvulla ja myöhemmin syntyneillä. Täytyyhän joidenkin kustantaa suurten ikäluokkien eläkkeet.
Itse aion tästä lähtien äänestää ikäistäni ihmistä, sukupuolesta välittämättä.