Mustasaarelainen valokuvaaja Mikael Weckström toteutti viisikymppisenä elämysrikkaan matkan moottoripyörällä Intiasta Nepalin halki Tiibetin rajalle ja takaisin.
- Moottoripyörän päällä matkustaminen on niin kokonaisvaltaista. Siinä tuntee pyörän allaan, haistaa kaikki hajut, tuntee viiman ja hien samalla kun aistii koko värikkään maailman, sanoo Weckström.
Suurin kulttuurishokki liikenne
Suurimmaksi kulttuurishokiksi hän nimeää liikenteen. Vasemman puoleinen liikenne ei tuottanut vaikeuksia. - Mutta siellä tiellä oli niin valtava määrä erilaisia kulkijoita. Ei pelkästään autoja ja ihmisiä, vaan lehmiä ja kanoja ja ankkoja ja ne kaikki piti ottaa koko ajan huomioon. Välillä väistettiin lammaskatrasta, välillä nukkuvaa koiraa.
Wc-paperi tärkein mukaan otettava
Matkan aikana tulivat tutuiksi niin buddhalaiset rukousliput kuin ikkunattomat hotellit ja wc-paperiton wc. - Tärkein asia, minkä otin mukaan Suomesta oli wc-paperi, sitä siellä tarvittiin. Olothan siellä ovat välillä kovinkin alkeelliset, lämmitä suihkua ei saanut joka päivä, joskus iltaisin ei ollut edes valoja. Mutta ei se minua häirinnyt, tiesin jo lähtiessä, että kyse ei ole luksuslomasta vaan elämyslomasta.
Matkalle osallistui 14 moottoripyöräilijää, retken vetäjä ja huoltoauto huoltomiehineen. Matkan hinta oli rapiat alle 3000 euroa. Hinta sisälsi Lennot Intiaan ja takaisin, moottoripyörän paikanpäällä, varusteet, bensan, hotellit ja ruuan.
Hotellihuoneissa suuri kirjo
- Ruoka oli riisiä tai nuudelia ja kanaa. Joka päivä söimme kanaa jossain muodossa. Hotellien tasot vaihtelivat suuresti. Isommissa paikoissa oli ihan siistit hotellit, maaseudulla hotellihuoneen ikkunassa ei välttämättä ollut edes lasia. Kyllä se oli sellainen kokemus, että suosittelen lämpimästi muillekin, sanoo Weckström
Riemu oli suuri myös kotiin palatessa, kun Weckström kuuli, että Vaasassa on myynnissä samanlainen moottoripyörä kuin Nepalin matkapyörä oli. Nyt hän on jälleen onnellinen moottoripyörän omistaja.
Kuvat Mikael Weckströmin kotialbumista
Maria Tolppanen / PRIIMA