Elämme Facebook-manian aikoja. Käyttäjien määrä erityisesti yli 35-vuotiaiden parissa on valtavassa kasvussa. Mutta mitä ne kaikki siellä oikein tekevät?

Pitääkö meidän loputtomasti suorittaa ja osata? Tohottaa eteenpäin, vaikka ei jaksaisikaan? Nauraa, vaikka itkettäisi? Itkuvirsiä harrastava Helena Nuutinen haluaa taas nostaa kunniaan viisaat, henkistyneet naiset.

On kai tavallisempaa adoptoida jotain muuta kuin 1400 vuotta vanhoja hautoja. Nyt sekin kuitenkin on mahdollista, näin aluksi tosin vain Pirkanmaalla.

Niin kai se on, että Abban musiikissa on jotakin ikuista. Muutoin eivät aina vain uudet sukupolvet löytäisi sitä uudelleen. Ehkä on niin, että ruotsalaisnelikon musiikki ei ole koskaan mennytkään muodista.

Teiden varsilla kököttävät maitolaiturit olivat takavuosikymmeninä olennainen osa maaseudun maisemaa. Ne olivat tärkeä osa elintarvikehuollon logistiikkaa, välietappeja karjanomistajan, meijerin ja kuluttajien välillä.

Kun saksalainen Jürgen Kempf joutui työtapaturman seurauksena eläkkeelle, hänellä oli aikaa miettiä tulevaisuutta. Sehän on tietysti selvä, että ensimmäiseksi tuli mieleen perustaa Mekaanisen musiikin museo Tuusniemelle Pohjois-Karjalaan.

Vuosittain adoptoidaan ulkomailta Suomeen 100-200 lasta. Sekä vanhempien että lasten keski-ikä on nousussa.

Huomiota herättävä ns. Wau-arkkitehtuuri saa ihmiset repimään hiuksiaan puolesta ja vastaan.

Tänä vuonna se sattuu kolme kertaa. Perjantai ja 13. päivä. Paraskevidekatriafobiasta eli 13. päivän pelosta kärsivä lamaantuu, ja me muut muistamme ainakin vitsailla epäonnen päivästä.

Vuoden suurin juhla lähestyy. Naisille joulu on paitsi rakas, myös raskas. Kodin ja perheen juhlana vastuu sen rakentelusta jää paljolti naisille. Onko näin pakko olla?