Viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin ja lauantait saatiin vapaiksi "60-luvun lopulla". Maire Varhela täsmensi vuosiluvuksi omalla alallaan 1968. Filmihaastattelut olivat suurenmoisia, niissä sanottiin muutokset kuukauden tarkkuudella - mutta ilman vuosilukua.
Minä vuosina kullakin alalla? Vai siirryttiinkö eri lääneissä eri aikaan (kuten peruskouluun)?
Keväällä HS:n naistoimittaja vakuutti sekä lehdessä että erikseen kysyttäessä, että lauantait olivat vapaapäiviä jo 1965: "Totta kai tarkistin tiedon".
Oliko Maire Varhela poikkeus vai oliko HS:n toimittaja hakoteillä?
Muistikuvia 1960-luvun opiskelijalta:
Kesätyöpaikka 1968 oli pankki. Siellä oli jo ennestään vapaat lauantait myös niinä viikkoina joille osui arkipyhä. Kesätyöpaikka 1969 oli valtion virasto. Työviikko oli viisipäiväinen (lauantai vapaa jos ei ollut ylimääräisiä vapaapäiviä viikolla), mutta vain kesällä. Elokuussa vakinaiset kertoivat, että tänä syksynä viisipäiväisyys jatkuukin syksyllä toisin kuin aikaisemmin.
Löytyykö täsmällisempiä muistoja tai mieluummin tarkistettuja faktoja?
Minä aloitin kouluni vuonna
Minä aloitin kouluni vuonna 1967 ja tuolloin oli vielä kuusipäiväinen kouluviikko. Lauantaisin tunteja oli vähemmän kuin muina päivinä, muistaakseni koulu loppui ruokatuntiin. Toisen kouluvuoteni keväällä oli toukokuu ja mahdollisesti myös huhtikuu viisipäiväistä. Toukokuusta olen varma, sillä vietin synttäreitäni tuolloin lauantaina, ja se oli juhlaa, kun oli vapaapäivä koulusta. Olimme myös muuttaneet toiselle paikkakunnalle ja vapaan koululauantain ansiosta osa entisistä koulukaveraistani pääsi tulemaan juhliini. Valokuvasta päätellen tuolloin satoi lunta!!!! Toukokuun puolivälissä.
Tämä on varma tieto.
Tämä on varma tieto. Kouluissa vapaat lauantait tulivat syksyllä 1971. Tiedän sen siksi, että koulunkeittäjänä työskennellyt mummoni antoi luvan hankkia perheelleen talviasuttavan kesämökin. Tänä vuonna kyseinen tontti vaihtoi omistajaa ja kauppakirjoissa on päivämäärä 16.10.1971.
Aiemmin mummoni tarkkana naisena oli ehdottomasti mökin ostoa vastaan.
Meillä vanhempien vapaat
Meillä vanhempien vapaat lauantait muuttivat elämänrytmin. Aiemmin isäni saapui töistä kotiin viiden aikoihin lauantai-iltana, äiti muistaakseni kahden aikoihin, sillä kauppa oli lauantaisin avoinna vain muutaman tunnin. Naisten saunavuoro oli talossamme viidestä puoli seitsemään ja miesten seitsemästä puoli yhdeksään, joten äiti laittoi iltaruuan vasta yhdeksäksi, normaalin kello kuuden sijaan. Muistan ne pitkät tunnit, kun vatsaa kurni. Lauantaisin koulussa ruoka oli kevyempää kuin muina päivinä ja iltapäivisin meillä lapsilla oli aikaa leikkiä enemmän, joten ei ollut ihme, että nälätti.
Kun lauantait muuttuivat vapaapäiviksi, söimme ennen saunavuoroja miltei yhtä juhlavasti kuin sunnuntaisinkin. Vanhemmilleni oli kunnia asia, että koko perhe syö yhdessä joka päivä ja ruoka on monipuolista. Arkisin se oli keittoa tai laatikkoa, viikonloppuisin keitettyjä perunoita ja lihaa eri muodoisa. En muista, miksi meillä oli kurkkuja aina tarjolla, toisinkuin monien ystävieni kotona. Kurkkuihin ei kuitenkaan kyllästynyt, sillä äiti tarjosi niitä monessa eri muodossa. Kurkkujen syönti on jatkunut minunkin perheessäni ja olen huomannut, että perimä jatkuu molempien lapsieni perheissäkin.
Joskus 70-luvun alussa lauantain naisten ja miesten omat saunavuorot loppuivat ja halukkaat perheet saivat omat vuoronsa. Meidän perhettä onnisti arvonnassa ja saimme saunamme seitsemäksi. Ehdimme katsoa Lauantaitanssit telkkarista. Kun olin päässyt ripille, noin myöhäinen saunavuoro harmitti. Oli valittava joko sauna tai kylille, yleensä valitsin kylille menon. Kotiintuloaika oli ehdottomasti puoli kymmeneltä, arkisin kahdeksaksi.
En muista muiden teevee ohjelmien olleen perheessäni niin tärkeitä kuin tuo Lauantaitanssit. Vanhempani eivät tanssineet, mutta teeveetanssia he katsoivat haltioituneina. Me lapset myös.