Nastolalainen Satu Linttinen ehtii kadehdittavan paljon. Hän vastaa Nastolassa toimivassa Manna ry:ssä tukipalveluista ja ensiapukouluttaa. Hän on kunnanhallituksen jäsen ja monessa muussa luottamustoimessa.

Tärkeysjärjestys

Satu Linttinen on myös pitkäaikaissairaiden lasten äiti ja tyttövauvan isoäiti. Aikaa jää vielä lempiherkkuun, ravustamiseen. Satu Linttisen avain on tärkeysjärjestys. Keskittyä voi yhteen asiaan kerrallaan, ja asioita voi organisoida peräkkäin. - Mun elämä on yhtä priorisointia. Läheisten ihmisten hyvinvointi on tietysti tärkein. Jos siellä jokin brakaa, luottamustoimet jäävät seisoksiin, ne toimii ilman minuakin.

Satu Linttinen näyttää kuitenkin ehtivän joka paikkaan. Aamulla hän hakee rapusaaliin syysmyrskyä uhmaten vastatuuleen. Järven herkku on haettava. Sieltä ensiapukoulutukseen, iltapäivällä perheen luo ja illalla kunnanhallituksen istuntoon. Satu Linttinen ehtii, koska niin työ kuin luottamustoimet kumpuavat halusta parantaa omaa ja muiden elämää.

- Elämä on osoittanut korttinsa niin, että sitä on opiskeltu mitä on tarvittu. Kun valmistuin perushoitajaksi, meille syntyi pitkäaikaissairaat kaksospojat. Totesin, että tarvitsen lisää tietoa. Kävin terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan tutkinnon. Kun lapset menivät kouluun ja tiesin, että erityisopetusta tarvitaan, lähdin lukemaan erityispedagogiikkaa sen verran, että tunnen käsitteet. On helpompaa tehdä yhteistyötä koulun kanssa kun puhutaan samasta asiasta.

Oppi on hyödyttänyt myös työelämässä. Myös luottamustoimissa Linttisen halu on tietää ja vaikuttaa yhteisiin asioihin, koulu-, terveys- ja muilla aloilla.

Politiikka

- Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Oman kunnan kehitys ja asiat ovat joka kuntalaiselle tärkeitä. Silmät ovat avautuneet päätöksenteolle. On hirvittävän helppo sanoa ulkopuolelta, että kunhan omaa etuansa ajavat. Nyt olen ymmärtänyt, ettei kukaan päättäjä ole niin tyhmä, että toimisi omaa etuaan vastaan. Jokaisen kuntalaisen etuhan ja jokaisen viranhaltijan etu on, että kunnassa menee hyvin. Jokainen toimii sen parhaaksi puoluerajoista riippumatta. Näkökulmat vaihtelee. Sitähän on demokratia.

Linttisen perhe on tyytyväinen maaseudulla Korvenniityssä, metsän laidassa punaisessa mökissään, jota he ovat kunnostaneet urakalla. Pihalla lampaat määkivät, kanat viipottavat ja lapset voivat purkaa energiaansa isolla pihalla. Tässäkin muutossa oli selkeä tavoite parantaa elämänlaatua.

- Erityislapsille ei Nastolassa kuten muuallakaan ole paljon toimintaa. Päätimme itse luoda olosuhteet. Täällä maalla on eläimiä, tilaa juosta ja harrastaa, on kaikenlaisia majapaikkoja ja muuta.

Sadulla ja hänen miehellään on molemmilla kaksi lasta edellisistä liitoista ja äskettäin Sadun tyttärelle syntyi ensimmäinen lapsenlapsi. Sadun äiti ehtii mukaan ravustamaan. Iso perhe on läheinen.

Yhteistyö

Satu Linttisen motto on yhteistyö. Siitä löytyi myös voima kaksospojan kouluongelmassa. Kun poikaa kiusattiin koulussa sairauden takia, Linttiset päättivät kirjoittaa lasten vanhemmille avunpyyntökirjeen, johon vanhemmat vastasivat lämpimällä tuella. Asiasta tuli koulun yhteinen, lapsille puhuttiin kiusaamisesta. - Se oli ihanaa. Saimme paljon tekstiviestejä vanhemmilta, jotka halusivat auttaa. Lapsille puhuttiin asiasta ja lapset piirsivät viestejä piirustustunneilla. Tuntui mukavalta mennä kouluun.

- Karjalaiselta äidiltäni perintönä on positiivisuus. Mun lasini on aina puoliksi täynnä. Toivon, että lapsetkin saavat saman. Elämä olisi tosi tylsä, jos lasi olisi puoliksi tyhjä.

Kirsi Crowley / PRIIMA