Helsinkiläinen Komisario Vesa Lilja etsii yhdenmukaisuutta oman ammattinsa ja dekkarien välillä.
Komisario Lilja aloitti poliisina vuonna 1975. Viimeiset kymmenen vuotta hän on työskennellyt komisariona Pasilan tutkintayksikössä tutkinnanjohtajana.
Liljan yksikössä tutkitaan monenlaisia rikoksia. - Minulla ja ryhmälläni on erikoisalana ajoneuvorikollisuus, eli autoihin tunkeutumiset ja autojen anastamiset. - Lisäksi tutkimme väärennöksiä, petoksia, perheväkivaltaa ja erilaisia murtoja kellarikomeroihin ja ullakoille, sekä lievempiä huumausainerikoksia, kaikkea aivan laidasta laitaan, hän toteaa. Työ on kiireistä ja ilmoituksia Liljan yksikköön tulee päivittäin useita kymmeniä. - Kyllähän tuo työtahti vaihtelee mm. vuodenajoista riippuen, komisario hymähtää, ja jatkaa että tuolla tammi-helmikuun pakkasilla rosvotkin pysyvät mieluusti jossain lämpimässä.
Agatha Christiestä Jarkko Sipilään
- Kun aloin joskus 60-luvun puolella lukea dekkareita, niin luin melkein kaikki mitä julkaistiin, Vesa kertoo. Listalla olivat mm. Agatha Christiet, Atrhur Conan Doylet ja suomalainen Sariola. Nykyään Lilja lukee ajankohtaisempaa ja hänen mielestään yhteiskuntaa yhä paremmin kuvaavaa dekkaristoa.
- Tällä hetkellä suosikkejani ovat kotimaiset kirjailijat, kuten Harri Nykänen ja Jarkko Sipilä, hän kertoo. - Äskettäin sain luettua myös Remeksen ja Taavi Soininvaaran kaksi uutuutta. - Ne muistuttivat muuten hämmästyttävän paljon toisiaan, Lilja toteaa. Remeksen ja Soinivaaran teokset ovat Liljan mielestä kaukana poliisin todellisesta arjesta, kun taas Nykänen ja Sipilä saavat kiitosta todenmukaisuudestaan.
Dekkarit apuna poliisityössä
- Nykänen ja Sipilä tuntevat poliisin menettelytapoja, tietävät miten poliisi ajattelee ja miten toimii, ja mitkä ovat niitä mahdollisia kipupisteitä. - He tuntevat työn kiireen ja stressin hyvin. - Molemmilla herroillahan on pitkä kokemus rikostoimittajina ja kirjailijana, Lilja kiteyttää. - Varsinkin toimittaja-kirjalijat ovat käyttäneet oikeita ihmisiä esikuvinaan.
- Aina jostain rivien välistä ja henkilöiden nimistä voi kuvitella, kenestä on kysymys. - Ne luovat tuttuutta ja samalla aikaa ihan toisenlaista näkökulmaa tähän arkeen, jota katsoo vain sisältäpäin. - Nämä kirjailijat onnistuvat ainakin minulle avaamaan myös sitä, mitä tapahtuu rosvon korvien välissä, Lilja toteaa.
Rikospaikat todellisia, entä rikokset?
Esimerkkinä kirjojen todellisuuden mausta Lilja mainitsee Jarkko Sipilän kirjan, "Mitään salaamatta". - e sijoittuu Helsingin keskustaan, lähinnä Kallion alueelle, Vesa toteaa ja jatkaa että, tässä teoksen alussa mainitaan heti osoitekin, jossa on tapahtunut henkirikos, Porvoonkatu 21.
- Nämä ovat todellisia paikkoja, ja usein kirjaa lukiessaan tulee tunne, että kävelisi samalla näitä tuttuja paikkoja pitkin. - Tässä "Mitään salaamatta"- teoksessa on kyse todistajasta, joka joutuu uhkailun kohteeksi. - Voisi miettiä tietenkin, kuinka todellinen tai mahdollinen tämmöinen uhkailun kohteeksi joutuminen voisi olla, Lilja pohtii, ja toteaa että voi olla
ihan mahdollista, että tämmöinen saattaa tavallista ihmistä koskettaa.
"Ne ovat aika lailla todellisuuteen ankkuroituja"
- Hyvin nopeastikin jonkun ison rikostapauksen jälkeen saattaa ilmestyä asiaa hyödyntävää kirjallisuutta. - Minua ällistyttää se, kuinka nopeasti joku kokenut kirjailija-toimittaja, voi vain muutamaa kuukautta jonkun todellisen tapahtuman jälkeen hyödyntämään sen ainakin osana sitä omaa juonikuviotaan.
Komisario ei ratkaise rikoksia yksin
Vesa Lilja haluaa kiinnittää huomion erityisesti yhteen epäkohtaan dekkarimailmassa; - Hämmästyttävää on, että kuinka usein kirjojen sankarina on komisario, kun todellisuudessa sen työn tekee ihan muut ihmiset, hän toteaa, ja jatkaa että komisarion tehtävänä on lähinnä pyrkiä järjestämään resurssit kuntoon, ja huolehtia siitä, että mm. pakkokeinot tulee toteutettua oikein. - Minä itse olen rikospaikoilla viimeksi kuluneiden
vuosien aikana käynyt ehkä pari kertaa vuodessa, miksi mennä sinne sähläämään ammattimiesten tielle, komisario Vesa Lilja toteaa.
- Toden totta, näiden vuosien aikana on tullut luettua tuhansia kirjoja, toteaa Vesa Lilja.
Hilkka Nevala / PRIIMA
Lue myös muut PRIIMAn minisarjan "Dekkarit" jutut