Tänään on ollut isänpäivä ja minä uskon, että tämä isänpäivä jää sisarelleni ja minulle mieleen iloisena ja muistorikkaana päivänä. Myös isämme ja palvelutalon muutkin asukkaat vilkuttivat meille iloisesti, kun poistuimme isänpäivälounaalta.
Minun on pakko kirjoittaa ja kiittää Priima-ohjelman tekijöitä.
Silloin joskus, kun kesät olivat leppoisia ja talvisin oli lunta, äitimme teki joka torstai suklaisen kakun iltakahvillemme. Torstai oli meidän perheessä toinen sunnuntai, sillä tuolloin jostakin syystä isällämme oli lyhyempi työpäivä ja silloin nautimme illallisen viiden aikoihin. Torstaisin jälkiruokana oli aina suklainen kakku. Isä sanoi, että se on äidin salainen ase pitää perhe virkeänä. Me tyttäret olimme noihin aikoihin noin kymmenen vuotiaita ja meitä ei leipominen kiinnostanut. Kun äitimme yllättäen kuoli, torstaisin ei enää ollut suklaista kakkua. Sen puutteesta ei puhuttu, suklaista kakkua ei koskaan vaadittu kotiapulaiselta.
Suklainen torstain jälkiruoka kaikkosi vuosien kuluessa mielistämme, kunnes sisareni oli katsellut Priima ohjelmaa viime viikolla. Hänelle syntyi varma mielikuva, että ohjelmassa tehty Rex-kakku on se äidin torstaiherkku. Lapsuudenmuitot tulivat välittömästi hänen mieleensä.
Päätimme tehdä isälle yllätyksen- tekisimme Rex-kakun isänpäiväksi.
Lauantaina teimme kakkua. nauroimme ja itkimme yhtaikaa.Illalla maistoimme ja maku oli suoraan lapsuudenkodistamme.
Isämme asuu palvelutalossa ja olimme luvanneet tuoda kaikille kahvin seuraksi keksi-kakkua. Kun kannoimme suklaiset kakut pöytään, monen asukkaan ilme oli iloinen. Eräs muistihäiriöinen rouva ilmoitti välittömästi, että "vihdoinkin keittiöpiiat ovat osanneet tehdä kunnon kaakkua!"
Meitä hiukan pelotti miten isämme suhtautuisi kakkuun. Toisiko se äidin mieleen liian voimakkaasti. Kyllä se toi! Isä maistoi kakkua ja kyyneleet tulivat raavaan vanhan miehen poskille. Uskomatonta!
Hän kommentoi myöhemmin, että äiti kostutti keksit mansikkaliköörillä. Äidin kakku oli pehmeämpää.
Nauroimme ja iloitsimme koko iltapäivän.Tästälähtien joka sunnuntai kun jompi kumpi siskoksista käy tapaamassa isäämme, me viemme mukanamme keksikakkua. Isämme on ansainnut sen!
Nyt kotonani söin palan kakkua, kaadoin kakkupalan päälle hieman likööriä.
Muistoista on hyvä ammentaa voimia tuleville päiville.