Koti ja perhe, ystävien kanssa harrastaminen sekä itsenäisyyden tunne. Suomalaisen aikuisen naisen yleisimmät onnen lähteet saattavat kuulostavat arkisilta, vaan antavat paljon.

Huolenpito perheestä on onnea

- Olen ollut 30 vuotta kotona, enkä käyttäisi siitä sanaa ura, Riitta Suominen toteaa. - Mutta perheeni on onneni ja iloni.

Riitta Suominen ei haaveillut kotiäidin roolista vaan urasta poliittisen markkinoinnin parissa. Puolison, Ilkka Suomisen, valinta Kokoomuksen puheenjohtajaksi muutti suunnitelmat. Koti ja tytär jäivät pääasiassa äidin harteille. - Otan täyden kiitoksen tyttärestä itselleni. Isä kävi kotona antamassa lapselle kaiken periksi, ja sitten taas poistui, Riitta naurahtaa.

- Olen viihtynyt kotona, ja sitä ei aikanaan oikein saanut sanoa ääneen. Ihan kuin minua olisi sillä jotenkin alistettu tai vaadittu olemaan kotona. Riitta on aina tuntenut olevansa arvostettu. – Ilkka ei olisi voinut tehdä uraansa ilman minun panostani.

Hoivaaminen on Riitta Suomisen mielestä useimpiin naisiin sisäänrakennettua. - Kun tuttavaperheeseen tuotiin nukke, tytär alkoi heti hellimään sitä, ja poika kysyi, että missä tässä on patterit.

Yhdessä on hauskempaa

Ruoveden kunnan päivähoidon johtajaa, Anna-Maija Vehkaojaa, ei tavoita arki-iltaisin kotoa. Seitsemästä kahdeksaan Ruoveden Naisvoimistelijoiden puheenjohtaja joko jumppaa tai ohjaa jumppaa.

- Olen ollut Naisvoimistelijoissa yli kaksikymmentä vuotta, ja se on rakas harrastus, ehkä jopa elämäntapa. Jumpasta saa liikunnan iloa, elämänlaatua, terveyttä ja ystäviä. Anna-Maija kertoo jumppaajien porukan jatkavan harrastusta vuodesta toiseen, ja puhetta riittää sekä ennen että jälkeen salsan, stepaerobicin tai muun hikisen tunnin. – Se on iso sosiaalinen tapahtuma.

Naisvoimistelijoiden tunneilla harrastajien ikähaitari venyy alle kahdeksantoistavuotiaista reilusti eläkeikäisiin. Samalla tunnilla voivat käydä sekä äiti että tytär. - Kyllä naisvoimistelu on naisten juttu. Se on vauhdikasta, vaatii voimaa ja energiaa, Anna-Maija listaa. - Samalla liikunta on herkkää ja kaunista, naisellista.

Valmiit mallit eivät ole naista varten

Helsingin yliopiston amanuenssi Päivi Väätänen valmistelee työnsä ohella väitöskirjaa afroamerikkalaisesta scifi-kirjallisuudesta. – Ystävät ihmettelevät, ettet sitten oudompaa aihetta löytänyt. Mutta minulle on tärkeää tehdä juuri sitä, mikä minua kiinnostaa.

Omapäinen linja jatkuu myös harrastuksissa. Kriketti on Päivin laji juuri erilaisuutensa ja erikoisten harrastajiensa vuoksi. Työmatkat taittuvat pyörällä, koska aikataulujen totteleminen ei kiinnosta.

Kahden lapsen äiti ei tietenkään elä pelkästään oman tahtonsa mukaan. – Mutta ylläpidän omia juttujani, Päivi toteaa. - Saatan olla muutaman illan viikosta pois pelaamassa krikettiä tai ystävieni kanssa, mutta sitten olen tyytyväinen äiti. Ja mulla on myös annettavaa lapsilleni.

Naisille ja äideille annettujen valmiiden mallien rikkominen ilahduttaa ilkikurista tutkijaa. – Ähä kutti, jos joku sanoo, että eihän äiti tai nainen voi noin tehdä. Katsopas vaan niin minä teen sen. Jotta voisin olla onnellinen niin mun täytyy saada omat virheenikin ihan itse!

Tiina Klemettilä / PRIIMA