Vuoden 1986 Miss Suomi Tuula Polvi nykyisin Portin, löysi uskon ja uuden suunnan elämälleen.

Elämän käännekohdat

Tuula Portin kertoo, että valinta Suomen kauneimmaksi vuonna 1986 oli luonnollisesti melkoinen käännekohta 19 vuotiaan lapualaistytön elämässä, mutta sitäkin enemmän hänen elämäänsä vaikutti vuosi 1989, jolloin hänen pikkuveljensä kuoli. Siitä alkoi hänen elämänmuutoksensa. Uskoontulo tapahtui vuotta myöhemmin. Samalla kypsyi päätös lähteä opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon.

– Rukoilin sitä, että Herra jos tämä on sinun tahtosi ja sinun tiesi mun kohdalla, niin näin haluan mennä eteenpäin, Tuula kertoo.

Pois julkisuudesta

Ns. julkkiselämä ei ole ollut koskaan Tuulan tavoite tai edes haluama. Hän kertookin, että siitä luopuminen jo heti opiskelujen alussa ei ollut vaikeaa, eikä edes haikeaa. Tosin Portin myöntää, että hän kyllä hyväksyy olevansa jollain tavalla aina julkisuuden henkilö.

- Nämä tällaiset tilanteet, kun tulen julkisuuteen, ovat tänä päivänä hyvin harvinaisia ja hyvin valikoidusti lähden tällaisiin mukaan.

On julkisuus tuonut hauskoja tilanteitakin vastaan, Tuula muistelee kohtaamistaan vieraan kanssa yliopiston naistenhuoneessa.

– Harjasin hiuksiani ja sinne tuli toinen nainen samaan tilaan ja pelästyneenä sanoi, että ”hui kun mä pelästyin, että siinä on joku missi.” Menin itse siitä itsekin niin hämilleni, että en osannut siihen sanoa mitään, vaan poistuin naistenhuoneesta.

Rakkaus, rikkaus, onni

- On suuri rikkaus, että on aikoinaan löytänyt puolison, joka myös jakaa saman uskon. Se on jo valtavan iso kiitosaihe, hän pohtii. Olen kiitollinen jokaisesta lapsesta, jonka oon saanut ja niinhän raamatussakin sanotaan, että lapset ovat lahja ja Jumalan lahjana suuria ilon lähteitä.

Ensimmäisen lapsen syntymä oli iso elämänmuutos vuonna 1995. Emilian sisarukset, Alina ja Eetu syntyivät vuosina 1997 ja 2004.

– Alina on meidän lapsista erityislapsi, hän on lievästi kehitysvammainen. Hän sairastaa hyvin harvinaista sairautta, nimeltään tuberosis clerosis ja toi sitten omalla tavallaan uudet haasteet meidän perheen elämään, kertoo Tuula.

- Kyllä minun onneni, on perheeni; -mieheni Ismo ja lapset. Onni koostuu arjen pienistä asioista ja niin onneni lähteenä on perheeni, hän sanoo.

Onni on myös ammatti

Jossain vaiheessa opiskeluaikana Tuulalle selvisi, että hän haluaa tehdä sielunhoitotyötä sairaalassa.

Haaveammatti, hän kertoo, - uskon näin, että Jumala tämän sisäisen kutsun antoi, koska en tuntenut ketään sairaalateologia siihen aikaan. Hänen mukaansa työn rikkaus liittyy ihmisten kohtaamiseen. Se, että hän saa olla kohtaamassa ihmisiä heidän vaikeissa elämäntilanteissaan. Tuulan mielestä silloin kohtaaminen tapahtuu ehkä aidoimmillaan.

Kuinka sielunhoitaja itse jaksaa raskasta työtä? Tuula Portin kertoo, että työhön liittyy myös paljon rohkaisevia ja iloisia viestejä potilaita, jotka auttavat jaksamaan. Lisäksi lisäkoulutus antaa työvälineitä käsitellä raskaita asioita. Hän itse käy parhaillaan trauma- ja kriisikoulutusta, josta voi ammentaa paljon omaan työhön.

Tuula pohtii sitä, kuinka elämä ilman kristillisen uskon tuomaa iankaikkisen elämän ja jälleennäkemisen toivoa olisi lohdutonta. – Itselleni erityisesti tänä syksynä ja viime kuukausien aikana, kun olen saattanut lähipiiriin kuuluvia ihmisiä haudan lepoon niin, tärkeäksi ja rakkaaksi ovat nousseet Jeesuksen sanat, ”minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää, ja uskoo minuun, ikinä kuole.

Esa Viherä / Priima