Kesällä 1990 Oulun maatalousnäyttelyssä oli esillä kaikkea mahdollista maatalouteen liittyvää - traktoreista possuihin. Samaan aikaan kaupungissa olivat myös Kalevan kisat ja nämä kaksi tapahtumaa keräsivät yhteensä 130 000 vierasta. Mutta oli siellä muutakin näkemisen arvoista, nimittäin rakkauden koje IEVA.

IEVA yritti olla vastaus maaseudun emäntäkatoon

- Sehän oli vuonna yhdeksänkymmentä, kun Oulussa oli maatalousnäyttely, muistelee nykyään kuusamolaistunut Kaisu Palosaari. - Minä olin käymässä siellä veljeni ja hänen lastensa kanssa ja leikkimielellä puhuin, että pitää käydä se IEVA-lomake täyttämässä, Kaisu muistelee. Osallistuminen oli tuolloin ensimmäistä kertaa maksullista. - Viisikymmentä markkaa piti maksaa ja siitä heitinkin veljille ja niille tyttärille, jotka otti lomakkeita vastaan, että voiko sillä 50:llä kunnon miestä saada, Kaisu nauraa, ja lisää ettei ole raha mennyt hukkaan, hyvin onnisti!

Kaisun onneksi oli myös eräs kuusamolainen Markku päättänyt kokeilla onneaan

- Lähdin puolitosissaan mukaan ja sainkohan minä viisi nimeä sieltä, miettii Markku Palosaari Kuusamosta. Ja yksi noista nimistä olikin sitten tuleva vaimo Kaisu. – Yhden sunnuntaipäivän uhrasin kun kirjoitin sen kirjeen, Markku kertoo. - Kaisu alkoi heti alkuun tuntua siltä, että kovasti kiinnostaa. - Kahdesti minä kirjoitin ja yhdesti soitin ja menin sitten Kajaaniin katsomaan, toteaa Markku.

Kuudensadan parin kone

IEVA oli keksitty jo kahdeksan vuotta aiemmin ja jo tuolloin se oli hittituote. Nykyisin IEVA on jo historiaa, mutta on laskettu, että lähes 70 000 ihmistä olisi lomakkeen täyttänyt ja että noin 600 paria olisi sen kautta muodostunut.

- Oulun maatalousnäyttelyn kiinnostavin koneuutuus on tietokonepuhemies. Isäntiä ja emäntiä pyritään saamaan toistensa luokse IEVA:n, eli tietokoneohjelman avulla, elämänkumppania etsivät voivat asettaa toivomuksensa kaavakkeella elämänkumppanista (Ylen TV- uutiset 8.6.1982).

Mitkä olivat ykköskriteerit puolison valinnassa?

- Kun minulla oli maatalousalan koulutus, niin kyllä minulle oli ehdoton asia se, että sillä kumppanilla olisi maatila, kertoo Kaisu. Markun toive oli samansuuntainen.

- Juuret täytyy olla maalta ja jonkinlainen maaseudun tuntemus pitää olla. - Pitää osata elää maalla, se oli ykköstoiveena, Markku muistelee.

Kaisu tuli taloon

- Tietenkin muistan hyvin sen ensimmäisen kerran kun tulin tänne, Kaisu kertoo. – Ajo-ohjeet olin saanut, mutta jotenkin rupesi tuntumaan ajettuani jo 30 km mutkaista soratietä, että eikö se talo jo ala tulla. - Että olen kohta Venäjän puolella! - Kyllähän tämä paikka maisemallisesti hurmasi ja porukat otti hyvin vastaan, Kaisu muistelee hymyillen.

Suhde etenikin sitten nopeasti. Maatalousnäyttely oli heinäkuussa, ensitapaaminen lokakuussa, ja tammikuussa Kaisu haki jo Kuusamosta töitä. Huhtikuussa olikin sitten jo muutto edessä.

- Heinäkuun 19. päivänäkö me mentiin kihloihin, kysyy Markku Kaisulta, joka toteaa että, - Ei kun heinäkuun viides päivä. – Marraskuussa 1991 menimme naimisiin ja - 92 rakennettiin tämä talo. Sitten seuraavana tammikuuna syntyi Juha-Matti ja toinen lapsi Katja syntyi sitten 1994 toukokuussa. - Aika vauhdikasta oli se lähtö silloin, summaa Markku.

Palosaaren nelihenkinen perhe asuu Markun kotitilalla Kuusamossa, Kirpistön rannalla. Samassa talossa asuu ja yrittää myös Markun veli Olavi. Matkaa kaupunkiin on 30 kilometriä j a Venäjälle 10 kilometriä.

- Tämä on veljen kanssa yhtymänä tämä. - Mänty on tämän tilan nimi. Meillä on lypsykarjaa ja peltoa on semmoinen 48 ha ja lypsylehmiä on vähän alle 20. Tämän tilan on isä perustanut sotien jälkeen, Markku kertoo.

Kumppanin kanssa on hyvä olla

Vaikka Kaisu käykin talon ulkopuolella töissä on hänen työpanoksensa kotitilalla tärkeä.

- Minä olen keskittynyt tässä maataloudessa paperihommiin. Huolehdin kaikki nämä EU-paperit tukihakemukset ja nautaeläinluettelot, mitä pitää tilalla ylläpitää niin ne on niin kun minun vastuulla ja täytyy sanoa, että kyllä se aikamoinen urakka on. Sitten kesäaikana täytyy olla koko ajan tarkkana ja seurata että mitä ne isännät siellä pelloilla tekee että, kaikki toimenpiteethän täytyy kirjata ylös.

- Kyllähän se oli kun kumppanin sai rinnalle, niin olihan se turvallisempaa ja voi ne huolet ja murheet jakaa. – Ilman sitä IEVA-lomaketta, emme olisi varmasti kohdanneet, Markku toteaa. Molemmat lähettävät sydämelliset kiitoksensa IEVA:n ”isälle” ja keksijälle Leo Vimparille.

Hilkka Nevala / PRIIMA