Taiteilijapariskunta toteutti molempien haaveet ja perusti komeaan pohjalaistaloon Suomen ainoan eläinten vanhainkodin. Ylistarolainen Wanhan Markin tila on pelastanut useita satoja lopetusuhan alla olevia eläimiä.

Kimmokkeena aasit

- Eläinten vanhainkoti on aina ollut haaveissani, kertoo keraamikko Liisa-Cristiina Laaksonen. – Olen kasvattilapsi ja olisin aina halunnut eläimiä. Espanjassa näin aasien vanhainkodin ja siitä syntyi ajatus, että minäkin joskus perustan vanhainkodin eläimille.
Wanhan Markin tila on toteuttanut myös taiteilija Heikki Laaksosen haaveen.
- Olen kotoisin täältä Ylistarosta ja minä puolestani olen aina haaveillut tällaisesta pohjalaistalosta ja sunnuntaiaamujen rauhasta isosta tuvassa.
Molempien haaveet toteutuivat vuonna 1999, kun taiteilijapariskunta löysi Wanhan Markin ja alkoi sinnikkään työn vanhan rappiolla olleen tilan remontoimiseksi. Nyt tilalla asuu lähes sata eläintä. Kirjoilla eläimiä kuitenkin on lähes 300, niille Laaksoset ovat tilanpuutteen takia löytäneet sijoituspaikan jostain läheltä.
- Tämä on Wanha Markki, ei mikään Nooan arkki, nauraa Heikki Laaksonen.
Toiminta rahoitetaan taidemyynnistä saaduin varoin. Kävijöitä on vuodessa tuhansia, joten sen Heikin haaveeseen sisältyneen rauhan laita on toisinaan vähän niin ja näin.

Rakkautta, rapsutusta ja lisää elinvuosia

Wanhan Markin tallista löytyy muun muassa hevosia, poneja, aaseja, vuohia, lampaita, kalkkunoita, kanoja, kaneja ja minipossu. Tilan asukit ovat pääasiassa yksityisiltä ihmisiltä, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet luopumaan eläimistään. Kaikki eivät edes ole mitenkään erityisen iäkkäitä. Hevosia vanhainkotiin tarjotaan lähes päivittäin, jopa viisivuotiaita, joilla vielä on parikymmentä vuotta elinaikaa jäljellä. Wanhan Markin iäkkäin asukki on 31-vuotias shetlanninponi Nolli.
- Eläinten ikä on vähän suhteellinen käsite, sanoo Heikki Laaksonen. – Kovin vaivaisia eläimiä täällä ei näe. Meidän kokemuksemme on, että eläimet säilyttävät elinvoimansa loppuun saakka.
Heikki kumartuu rapsuttamaan tilan ensimmäistä eläintä, Samuli-pässiä. Ilman Laaksosten apua se olisi joutunut teuraaksi jo nuorena.

Wanhan Markin ainainen joulu

Tilalla on toteutunut laulun toive ihmisen ainaisesta joulusta. Eläinten vanhainkoti pyörii pääasiassa taiteen myynnistä saaduilla tuloilla. Pitkän akvarelli-kauden jälkeen Heikki Laaksonen on keskittynyt tonttuihin. Ei pelkästään joulutonttuihin, vaan myös niihin muheviin maalaistonttuihin, riihitonttuihin, saunatonttuihin ja muihin, joita kuulemma maaseudulla asustaa läpi vuoden.
Myös keraamikko Liisa-Cristiinalla on idyllisessä hirsitalossa oma työhuoneensa. Hän on naivisti, joka tonttujen ja enkelien lisäksi tekee myös postikortteja.
- Meillä on täällä aina joulu, sanoo Heikki Laaksonen.

Regina Rask / PRIIMA