Tuhannet suomalaiset ovat valmiita maksamaan hiljaisuudesta. Retriittejä, yhteisiä hiljaisuuteen vetäytymisiä, järjestetään vuosittain satoja. Hiljaisuus voi olla huutavan voimakas kokemus.

Hiljaisuuden retriitin rakentaminen on varsin meluisaa puuhaa. Pöydät ja tuolit siirtyvät Siikaniemen kurssikeskuksessa Lahdessa kahden pastorin voimin. Retriitin ohjaajat pastori Leena Kukkonen ja pastori Esa Kekki Launeen seurakunnasta luovat tilaa, jossa on helppo olla yhdessä hiljaa.

Voimakas hiljaisuus

Retriitin ohjaajat ja osallistujat kuvaavat retriittiä eri tavoin, mutta kaikki ovat kokeneet hiljaisuuden voiman. Pastori Esa Kekki uskoo, ettei enää jaksaisi ammatissaan ilman hiljaisuuden hoitavaa vaikutusta. Neljättä kertaa retriittiin osallistuva lastenohjaaja Pia Kulonen on kokenut hiljaisuudessa lapsenomaista riemua ja vapauden tunnetta.

Hiljaisuuteen vetäytyminen ei kuitenkaan ole elämysautomaatti. - Ennakkoon ei voi tietää miten retriitti vaikuttaa, tai vaikuttaako mitenkään, Esa Kekki toteaa. - Mutta lepääminen, toisenlaisuus, oleminen ilman jatkuvaa kanssakäymistä tuo ainakin virkistystä ja palauttaa voimia.

Retriitti voi olla myös järkyttävä kokemus. Monen päivät ovat täynnä puuhaa ja ääntä. Jatkuvan tekemisen vaihtaminen hiljaisuuteen voi jopa pelottaa.

Vapautus valitsemisesta

Retriitissä ei ole tarkoitus vetäytyä yksinäisyyteen. Ruokailut, hartaudet ja meditaatiot kokoavat puheesta pidättäytyvät yhteen useita kertoja päivässä. Hiljaisuuteen liittyvä kirjallisuus ja mietiskelyyn houkuttavat ikonit on asetettu tarjolle yhteisiin tiloihin.

Valmis ohjelma vapauttaa osallistujan valitsemisesta. Tarjolla on vain yhtä ohjelmaa ja yhtä ruokaa, ennalta määrättyyn aikaan. Hiljaisuus tulee tekemättä, sitä ei voi käskeä eikä komentaa.

Retriitti yleistyy

Retriittien määrä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana voimakkaasti. Hiljaisia viikonloppuja järjestävät useat uskontokunnat ja myös ei-uskonnollisia retriittejä on tarjolla. Luterilaisissa seurakunnissa retriitin vetäjien koulutus on kasvussa.

- Retriitissä ei ole mitään ”ei-luterilaista”, pastori Esa Kekki hymähtää. - Hiljaisuutta on viljelty kirkossa sen alusta alkaen, ja nyt se on jälleen otettu ihan tavallisten seurakuntien toimintaan.

Hiljaisuuden retriitin päättyessä kappelista poistuu rauhallisen ja tyytyväisen oloista väkeä.
- Tähän hiljaisuuteen oli helppo jäädä, Pia Kulonen kertoo. Pastori Leena Kukkonen on samaa mieltä. - Tässä retriitissä kaikki oli harvinaisen helppoa ja selkeää. Hiljaisuus jättää jäljen, ja siihen voi aina palata arjen keskellä.

Tiina Klemettilä / PRIIMA

PRIIMAn studiokeskustelu Anneli Saariston kanssa hiljaisuudesta