Suurosen surmanajajat Onni ja Kalevi ovat vieläkin suomalaisten mielessä, vaikka huimapäät ovat lopettaneet surmanajot yli kymmenen vuotta sitten.

Tivolielämä ei ole kuitenkaan Suurisilta jäänyt, vaan kesäiset kiertueet jatkuvat koko perhekunnan voimin.



ONNILLA TULI IKÄ TÄYTEEN

”Ajoin viimeisen kerran isän kanssa 1995. Silloin keväällä ajoimme kolmella paikkakunnalla ja Joensuun jälkeen päätimme, että nyt se on loppu", Kalevi muistelee. ”Haikeaahan se oli”, Onni puolestaan luonnehtii lopettamispäätöstään.

Onni oli ehtinyt 73 vuoden ikään. Kuulo oli heikentynyt, ja selkä kipuili surmanajopytyssä tapahtuneen ajorynkytyksen vuoksi. ”Eihän minulla ole enää ajokorttiakaan”, isä Suuronen naurahtaa.

KALEVI VOI VIELÄ KOKEILLA

Isä ja poika asuvat puolisoineen Jyväskylän maalaiskunnassa muutaman kilometrin etäisyydellä toisistaan. Kalevin kotipihalla kököttää surmanajopytty muistona menneisyydestä. Tuntuu selvästi, että puupytty odottaa elämäänsä sisältöä eli ajajia, bensan katkua ja moottorien pärinää. Kalevi antaakin ymmärtää varovasti, että hän saattaa vielä nousta pyörän päälle ja kaahailla pytyssä.

Kalevin poika ajeli nuorempana hieman isänsä kanssa, mutta innostus jäi siihen eikä Suurosen rämäpääsuvussa ole surmanajon jatkajia.

JATKAJIA REISJÄRVELLÄ

Suomalainen surmanjoperinne ei kuitenkaan katkea. Sen Onni Suuronen sai ilokseen todeta käydessään Reisjärvellä, jossa paikallinen hurjapääryhmä antoi näytöksen. Surmanveljet-ryhmän muodostavat kolme Kokkoniemen veljestä ja heidän serkkunsa.

Reisjärven pojille Onnin vierailu oli merkkitapahtuma. ”Saamme ajaa oikealle ajajalle. Tällaista tilaisuutta ei tule toista kertaa”, Teemu Kokkoniemi arvioi. Pojat karauttivat liikkeelle. Vauhti oli kova, pärinä korvia riipova ja temput rohkeita. Onni kannusti poikia jatkamaan. ”Vähän kehittää vaan ja rahaa tienaamaan!”


TIVOLIELÄMÄ VERISSÄ

Suurosten surmanjoesitykset olivat aikoinaan osa kiertävää tivolia. Tivoli jatkaa toimintaansa yhä täysillä vaikka, surmanajopytty onkin juuttunut pysyvästi Kalevin kodin pihalle. Joka kevät Suurosten rekkaletka ja muut kulkuvälineet starttaavat Jyväskylän maalaiskunnasta ja aloittavat kiertueen parillekymmenelle paikkakunnalle.

Kesä sujuu tivolilaitteita pyörittäen ja asuntovaunuissa viihtyen. Välillä sataa, välillä paistaa. Kalevi muistuttaa olleensa tivolielämän pyörteissä puolivuotiaasta lähtien.

Keväisin pitää lähteä. ”En ehkä pystyisi tekemään työtä paikallaan pysyen". Koko perhekunta on mukana tivolikiertueilla. Kalevi johtaa, äiti myy lippuja, Kalevin vaimo hoitaa rahavirtoja, poika käyttää ajolaitteita. Onnilla on vakiopaikka vetopelin hoitajana. Vetopelissä osallistuja kiskaisee narua, jonka päässä on voittoesine. ”Jokainen vetäjä voittaa”, Onni takaa mutta muistuttaa, että pelin omistajan on päästävä taloudellisesti omilleen. Kesällä 2008 vetopeliin osallistuminen maksoi 3 euroa ja palkinnoksi saattoi tupsahtaa vaikkapa leikkiauto tai pieni pehmolelu.

Syksyisin Suuroset kiertävät kevennetyin varustuksin muutamilla markkinoilla, ja sitten tivoli siirtyy talvihorrokseen. ”Sen jälkeen alkaa seuraavan kesän suunnittelu”, Kalevi toteaa. Keväällä tivoliperhe lähtee taas kiertueelle. Paikan päälle ei voi jäädä.


Priima/Mikko Määttälä