Mehiläishoitaja Aimo Nurmisen hoidokit eivät ole siitä tavallisemmasta päästä. Hän on ainoa Suomessa, joka kasvattaa kuningattaria mustan mehiläisen yhdyskuntiin.

Mustan mehiläisen tarina alkoi 8 000 vuotta sitten, kun jääkausi alkoi hellittää otettaan. Tuohon aikaan mehiläisiä oli nykyisen Euroopan alueella vain Välimeren pohjoisrannalla. Jään reunan siirtyessä mehiläiset siirtyivät pohjoisemmaksi. Urheana vaeltajana oli nimenomaan musta rotu.

"Sitten ihminen alkoi kaikessa viisaudessaan vaikuttaa mehiläishoitoon", Aimo Nurminen hymähtää. "Mehiläishoitajilla on yksi yhteinen ominaisuus - yleensä hoitajia kiehtoo mahdollisimman eksoottinen ja ympäristöön huonosti sopiva mehiläisaines. Tästä seurasi, että eri mehiläisrotuja risteytettiin."

Lopputulos on kuin tieteistarinasta: syntyi sekarotuisia mehiläisiä eli hybridejä. Ongelmaksi muodostui se, että muutaman sukupolven päästä ne olivat aggressiivisuudessaan täysin pitelemättömiä. Ihminen ei enää pärjännyt niiden kanssa.

Viisikymmentä- ja kuusikymmentäluvuilla mustan rodun hoito loppui, ja tarhaajat siirtyivät helpommin käsiteltäviin mehiläisiin, italialaiseen ja krainilaiseen. "Puhdasrotuisena musta mehiläinen eli Apis mellifera mellifera on yksi säyseimmistä mehiläisistä", Aimo Nurminen kuitenkin vakuuttaa.





VIRKAMIEHESTÄ MEHILÄISTEN PALVELUKSEEN

"On suuri mysteeri, mikä tekee ihmisestä mehiläistarhaajan", Aimo Nurminen sanoo. "Me olemme hyvin epäyhtenäinen joukko eri ammateissa ja eri yhteiskunta-asemissa olevia ihmisiä. Se on haastava, antava ammatti."

Mehiläistarhaus antaa ainakin työtunteja; sesonkiaikaan kesällä kuukaudessa hommia paiskitaan seitsemän päivää viikossa 15-16 tuntia päivässä. "Edellisessä elämässäni olin rakennussuunnittelija. Eläkkeelle jäätyäni päätin alkaa hoitaa mehiläisiä ja kalastaa. Kalastamaan en ole ehtinyt, mutta mehiläisiä on tullut hoidettua senkin edestä."

Nurminen kertoo, että yleisin hänelle esitetty kysymys on, että pistävätkö mehiläiset usein. "Tapaan vastata siihen, että miksi ne pistäisivät minua, olenhan niillä töissä."


KORVAAMATONTA GEENIAINESTA

Musta mehiläinen ehti hävitä lähes koko Euroopasta ennen kuin huomattiin, että jotain hyvin alkuperäistä ja geeniainekseltaan korvaamatonta on katoamassa. Mustaa mehiläistä alettiin suojella ja elvyttää. Rodun tarhaajat tekevät yhteiseurooppalaista yhteistyötä kansainvälisen mustaa mehiläistä suojelevan SICAMM-järjestön kanssa. Suomessa toiminta on toistaiseksi suhteellisen pientä ja vaatimatonta.

"Vuosi vuodelta pidän tästä mustasta rodusta enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä mehiläisistäni on niitä runsas puolet, mutta vähitellen aion siirtyä niihin kokonaan. En tiedä tuottaako musta mehiläinen hunajaa yhtä paljon tai enemmän kuin muut, mutta se on hirveän mielenkiintoinen mehiläinen ja jonkun pitää suojella sitä. Minä pidän tätä perimää hyvin arvokkaana ja säilyttämisen arvoisena."


Priima/Regina Rask