Runoilija Markku Inton nimi putkahtaa esiin aina, kun puhutaan 60-luvun radikalismista ja underground-kulttuurista.
Hänen tuotantonsa kattaa kuitenkin paljon laajemman skaalan kulttuuria: runokokoelmien lisäksi proosaa, suomennoksia, elokuvakäsikirjoituksia, sarjakuva- ja radiotekstejä.
TURKU-UNDERGROUND
1960-luvun lopulla Markku Into oli yhdessä Jarkko Laineen kanssa Turun voimakaksikko vastakulttuuritapahtumissa. Nuoret miehet toimivat erilaisissa ryhmissä, joista ehkä tunnetuin oli Suomen Talvisota 1939-40. Tarkoitus oli vapauttaa yleistä ilmapiiriä, herättää keskustelua, kritisoida valtavirtaa. Tabuja murrettiin hymyssä suin: hyvän ja huonon maun rajoja haluttiin kyseenalaistaa. Inton mukaan underground-aktivismi loppui viimeistään 1970-luvun nuorisoliikkeen politisoitumiseen.
LEIMATTU MIES?
Markku Into huokaa jo luovuttaneensa ikuisen underground-leimansa suhteen. ”Sanoin aikanaan kustantajalle, että jättäisi sen underground-gurun pois kirjan kansiliepeestä. Kerran se jätettiinkin, mutta seuraavassa teoksessa se taas oli”, hän nauraa. Into haluaisi ihmisten lähestyvän hänen tekstejään avoimin mielin, ilman määreitä. Kun Into on esittänyt runojaan erilaisissa tilaisuuksissa, ihmiset ovat usein tulleet sanomaan, että ”ai nyt vasta ymmärsin, mistä on kysymys". Kun kynnys on ylitetty, moderni runo ei tunnukaan enää vaikealta.
MIELUISA URA MYÖS KIRJASTOSSA
Kun Markku Into puolivahingossa tuli suorittaneeksi kirjastonhoitajatutkinnon Åbo Akademissa, hän ei arvannutkaan, kuinka mieluisa työpaikka kirjastosaralla vielä löytyisi. ”Koskaan en manaillut töihin lähtemistä. Sain musiikkikirjaston puolella paljon vastuuta ja tutustuin sellaiseenkin musiikkiin, joka entuudestaan oli ollut itselle vierasta”, hän toteaa.
Vuosien 1980-2006 ajan Inton tekstit syntyivät siis päivätyön ohessa. Nyt eläkkeellä on taas vapaan kirjoittamisen aika. ”Minähän olen runoilija, ja runoilija runoilee loppuun asti. Ei tietysti tarvitse enää huutaa niin lujaa kuin ennen, voi kuiskatakin lujaa…” Into velmuilee.
Priima/Marjo Lundvall