Helsingin Ortodoksisen seurakunnan pastori Isä Mitro ymmärsi oman masennuksensa vakavuuden joutuessaan sydänleikkaukseen. Epäonnistunut leikkaus olikin Mitron mielestä tavallaan hyvä juttu.

NÖYRTYMINEN

”Se oli valtavan vapauttavaa”, Isä Mitro toteaa hetkeä, jolloin hän ymmärsi kärsineensä jo pitkään masennuksesta. ”Siinä auttoi minua se, että yksinkertaisesti verenkiertoni katkesi ja tajuni pysähtyi, tajusin kuolevani, piste”, Isä Mitro kertoo vakavaa asiaa hymy huulillaan.

Mitään ei ollut enää tehtävissä, ja juuri silloin oli jotakin tehtävissä. ”Juuri silloin löysin itseni uudestaan”, Isä Mitro pohtii. Hän kokee nöyrtyneensä, ei uskonnollisessa mielessä, vaan antautuneensa elämälle.


SIUNATTU MASENNUS

Masennus voi siis olla hyvä asia? ”Minä uskon varmasti siihen. Tarkoitan, että masennusta on niin moneen lähtöön. Tässä meidän maailmassa voimme puhua jo tuotteistetusta masennuksesta". Mitro siteeraa ystävänsä Kirsi Pihan ajatusta, että nuorella liikemaailman toimijalla ei nykyään ole muuta kehuttavaa kuin se, että kuinka monta kertaa hän on kokenut burn outin tai henkisen konkurssin! ”Se on pätemisen mitta, aivan järkyttävää!” Isä Mitro puuskahtaa.

Mitron mielestä julkisuudessa masennus ryöstäytyy helposti ikään kuin kauppatavaraksi. Hän kuitenkin muistuttaa, että masennus on vakava asia, joka pitää työstää: ”Ei sillä saisi leikitellä, eikä sillä saisi rehvastella". Mitro puhuukin mielellään perusmasennuksen käsitteestä. Perusmasennuksella Mitro tarkoittaa sitä, että ihminen ei ole kasvanut ihmiseksi, ennen kuin hän ymmärtää kuolevaisuutensa ja ehdottomat elämän rajansa.





TÄRKEÄÄ ON TOINEN IHMINEN

Meidän pitää käsitellä positiivista elämän angstia. Elämästä on Mitron mielestä tullut liian helppoa, automaatiota, liian hyvinvoivaa. Unohdamme sen, että kuitenkin me kaikki voimme pahoin, varmasti. Osaammeko edes arvostaa hyvää elämää, ilman kokemusta vastoinkäymisistä, pahoinvoinnista? ”Pahoinvointia ei tienkään, hyvät ystävät, pidä hankkia välttämättä omaehtoisesti. Se tulee elämän lisäarvona”, Isä Mitro sanoo hymyillen.

Masennuksesta selviytymisessä on valtavan tärkeää, että ei häpeä sitä. Tunnustaa ja myöntää sen. ”Voiko kukaan masennuksesta parantuakaan ilman kontaktia ulkomaailmaan ja toiseen ihmiseen?” pohtii pastori. Omasta kokemuksestaan hän kertoo, että se, mitä hänelle on viime kädessä jäänyt käteen, on toinen ihminen. ”Loppujen lopuksi pelastus on lähempänä kuin arvaammekaan”, Isä Mitro muistuttaa.


SUOMALAINEN VAIKENEE

Inhimillisyys kaikkinensa on dialogia, vastavuoroisuutta ja sitä kautta vuorovaikutusta. Sitä, että me tunnistamme toisemme. ”Tämä on vakava juttu”, hän sanoo ja jatkaa: ”Ihan selvästi meille suomalaisina ja kansakuntana näyttää olevan ihan omat riskitekijämme. Minä koen, että ne ovat sosiaalisten taitojen puutteeseen liittyviä. Me emme uskalla keskustella, emmekä avautua”. Suomalaiset eivät pidä riittävästi yhteyttä toistensa kanssa.

Isä Mitro palaa jälleen pakonomaiseen pätemisen ja onnistumisen tarpeeseen. ”Meidän pitäisi oppia pelastamaan, se mikä pelastettavissa on, pahimmistakin onnettomuuksista.”

Hänen mielestään suomalaiset, kansa, päättäjät, viranomaiset, kaikki tyynni, eivät ole käyneet riittävän syvällisesti läpi niitä tragedioita, jotka meitä ovat viime vuosina kohdanneet. Isä Mitron mielestä tämä on meidän suomalaisten kasvun paikka.





TYÖ JA HENKISET ARVOT

On valtavan tärkeätä, että ihmisillä olisi työn vastapaino. Niillä ihmisillä, joilla on konkreettinen työ, olisi henkisiä harrastuksia kuin myös toisinkin päin. ”Pidän tätä valtavan tärkeänä myös esimiesten ja johtajien kohdalla”, sanoo isä Mitro. Hänen mielestään suomalainen työhyvinvointi korreloituu pitkälle esimiestaitoihin.

”Tässä yliteknistyneessä ja kaupallisen voiton maksimoimiseen tähtäävässä menossa pitäisi nähdä, että kaikkien finanssikriisien ohella nämä henkiset finanssit, arvot ja niiden noteeraukset, niitten varassa tämä kansakunta makaa”, pohtii Isä Mitro ja painottaa vielä: ”Jokainen suomalainen kansalainen on sitä todellista suomalaista pääomaa. Tähän tarvitaan kansalaistalkoita”.

Vastikään viisikymmentä vuotta täyttänyt Isä Mitro kertoo kuulleensa hyvän elämän säännöt vieraillessaan lastentarhassa: Muista joka päivä leikkiä, tanssia, nauraa ja laulaa, niin voit hyvin. ”Ja mä lisään siihen, että pilkkoa vähän puita”, nauraa Isä Mitro ja nostaa uuden pöllin halkaisukoneeseen.


Priima/Esa Viherä