Aihe oli hyvin vakava ja tärkeä ja kumpikin vierailija olisi hyvin osannut sanoa asiansa ilman että juontaja koko ajan keskeytti ja puhui päälle ja yritti tuoda itseään esiin. Lisäksi hän yritti keventää aihetta omituisilla kommenteillaan. Tässä yhteydessä oli suorastaan häpeällistä kuulla puhuttava botex-huulista. Olen sitä mieltä, että ohjelman tuottajat voivat vakavasti harkita, voidaanko tuollaisen toimittajan antaa pilata ohjelmaa josta voisi tulla hyvä
Minä laitoin palautetta
Osuin sattumalta aamulla TV:n äärelle juuri Aamusydämen aikaan, ja valitettavasti koin katsomiskokemuksen lopulta niin vaivaannuttavana, että jäin seuraamaan enää "puolella korvalla". Mietin jatkuvasti millaiseksi kokemukseksi tämä keskustelu jää vieraille. Näytti, etteivät he tulleet aidosti kuulluksi, ja mielestäni ruudun kautta välittyi, että se nosti vieraissa voimakkaitakin tunnekokemuksia. Laitoin ohjelman tekijöille palautetta sähköpostilla. Tällaisista asioista kirjoittelin:
Toivoisin juontajalta suurta sensitiivisyyttä, kuuntelemisen taitoa! Juontaja keskeytti, teki liian varhaisia tulkintoja, sivuutti, kiirehti. Jo aivan yhteisen keskustelun alussa miesvieras palautti keskustelun esitettyyn kysymykseen, johon -karrikoiden sanottuna- häntä yritettiin estää vastaamasta. Omaishoitajilla olisi ollut kerrottavanaan tarinoita, jotka olisivat ansainneet tulla kuulluksi!
Myös juontajan tapa osoittaa myötäelämistä tuntui häiritsevältä. Kahdenkeskisessä keskustelussa empatiaa voi osoittaa äännähdyksillä, mutta TV:ssä tämä ei toimi: paikoin syntyi kakofoniaa, äänten päällekkäisyyttä, jolloin ei kenenkään viesti välittynyt. Lisäksi tämä toi epämiellyttävän jännityksen siitä, kuka kilpalaulannan voittaa ja saa vaadittua puhenvuoron itselleen.
Mitä herkemmistä asioista puhutaan, sitä tärkeämpää on välittää keskustelukumppanilleen arvostamisen kokemus. Se mitä sanot, on tärkeää ja arvokasta, ja minä haluan sen kuulla! Toivon juontajan jatkossa antavan enemmän tilaa haastateltavilleen. Uskon valittujen haastateltavien pääsääntöisesti osaavan jäsentyneesti ilmaista itseään, eli juontaja voinee luopua liiallisesta rajaamisesta ja syrjähtelyn pelosta (?). Keskustelukumppaneina tuskin on rajattomia tai kehitykseltään kovin häiriintyneitä ihmisiä -joita tosin heitäkin tulee kuulla arvostaen.
Olipa jännä huomata, että Sinäkin, Sirpa1509, jäit miettimään asiaa! Varmasti ohjelmatiimi lukee tätäkin ketjua, mutta ehkä kannattaisi laittaa myös palautetta? Juontaja voisi ottaa onkeensa ja ryhtyä määrätietoisesti kehittämään itseään tämän haasteen edessä. Haastatteleminen ei ole helppoa, etenkään TV-kameroitten edessä, mutta se ken julkisesti tähän tehtävään ryhtyy, kestänee myös asiallista kritiikkiä, ja ennenkaikkea, haluaa oppia paremmaksi.
Sinä, Sirpa1509 mainitsit Botox-viittauksen tuntuneen epäasialliselta. Minäkin jäin sitä miettimään. Ohjelman tarkoitus on kuulemma tuoda esiin miesnäkökulmaa asioihin. Kun kerran lähdetään tällä tavalla stereotyyppisesti luokittelemaan, eli oletetaan että miesten näkökulma on eri kuin naisten (toinen vaihtoehtohan olisi ilmaista, että sukupuolesta riippumatta eri ihmisillä on eri näkökulma), voinen nyt tässä tehdä sen johtopäätöksen että miesnäkökulmalla viitataan suoraan puheeseen ja mustaan huumoriin. Miesnäkökulman ei kuitenkaan pidä olla synonyymi tahdittomuudelle!
Ohjelman idea on hyvä ja "pehmeiden arvojen" keskusteluja on tärkeä käydä. Kaikki kunnia ammattimaiselle asiantuntijuudelle, mutta on myös hyvin mielekästä kuulla asioista niiden todellisten asiantuntijoiden, jotka elävät päivittäin kyseistä teemaa, kertomana.
Jäädään kuulolle, itseäni taitavampaa sanaseppoa lainatakseni: "Muuttuuko ihminen, ja jos, niin mihin suuntaan?"
Minä taas pidin
Minä en ole ollenkaan samaa mieltä juontajasta. Hän selvästi jännitti. Asiat tulivat siitä huolimatta hyvin esiin ja jos vertaan aikaisempaan Sunnuntaivekkariin, niin nyt ei tarvinnut hävetä, että juontajat sanovat vierailleen sanat valmiiksi suuhun.
Tuleeko tänne nettiin ohjelma nähtäväksi? Tuleeko edes teksti? Omaishoitajien kokemuksellista puhetta olisi miellyttävä kuunnella tai lukea uudeleen.
uusinnasta
Varmasti jännityksellä oli osansa juontajan tavassa keskustella, mutta missä määrin, sitä en ainakaan minä osaa arvioida. Tulevat jaksot voivat kuitenkin olla toisenlaisia, etenkin, jos hän itsekin kokee joidenkin asioiden suhteen olevan muutoksen paikka. Eipä esim. Inhimillisen tekijän juontajakaan varmaan syntyessään ollut niin taitava kuuntelija-keskustelija kuin nyt.
Siitä olen bbtuula kanssasi aivan samaa mieltä, että omaishoitajilla todella olisi paljon kerrottavaa.
Nettiesityksestä en tiedä, mutta ainakin ykkösellä ohjelma uusitaan ma klo 14:20.
Alzheimer
Minäkin pidin.
Ainoa mikä minua vaivasi, oli asiantuntijan puute keskustelusta. Olen itse ollut omaishoitaja Alzheimerin tautia potevalle vaimolleni ja vähäiseltä asiantuntemukselta potilaan hoidossa en ole voinut välttyä. Toinen keskustelijoista väitti, ettei kysymyksessä Alzheimer-potilaan kohdalla ole sairaus. Se ei pidä paikkaansa Tässä, jos missä on todella kysymys sairaudesta. Alzheimer poikkeaa monista sairauksista siinä, että se on koko perheen sairaus, ei ainoastaan asiasta vastuussa olevan ainoan omaisen sairaus.
Aikaisemmin tähän sairauteen on liittynyt voimakas häpeän tunne, mutta tänä päivänä on valistus kaikilla aloilla levinnyt niin laajalle, että tällainen häpeän peikko pitäisi olla jo kokonaan pois suljettu. Tämän häpeän aiheuttaman haitan tunnen omakohtaisesti katkerana muistona. Minulla oli läheisiä tuttavia, joita sairaus oli kohdannut. Halusin kuulla heidän kertomuksiaan sairauden tiimoilta, saadakseni hieman käytännön tietoa siitä, mistä tässä oikeasti on kysymys. Kukaan tuntemieni henkilöiden omaisista ei halunnut puhua sanaakaan aiheesta. Tunsin itseni melkein roistoksi, kun hädän hetkellä menin kyselemään sellaisia asioita, joista haluttiin vaieta.
Myönnän että näin tärkeissä keskusteluissa pitäisi olla mukana henkilö, joka kykenee johtamaan keskustelua niin, että myös informaatiivinen osa keskustelusta tulisi ohjelmassa selvemmin esille. Ellei juontaja itse ole asiantuntija, voisi keskustelussa olla mukana ammattihenkilö joka tuntee taudin kuvan ja näin voisi auttaa ohjelman kulkua. Omaishoitaja ei sellaiseen pysty, tai se on erittäi harvinaista. Itse hoito on niin tunnelatautunutta toimintaa, että realiteetit joko unohtuvat tai jäävät sivuseikoiksi, kokonaan itse asian ulkopuolelle. Esimerkkinä voisin mainita omaishoitaja miehen olettamuksen, että hänen vaimonsa karkasi, koska mies ei tullut kotiin lupaamanansa ajankohtana. Tällainen ajatuksiensa hallitseminen katoaa Alzheimerin tautia sairastavalta melko aikaisessa vaiheessa.
Tukihenkilön tarve omaishoitajalle olisi myös erittäin tärkeä. Omaishoitajan työpäivä kun tässä tapauksessa on aina 24 tuntia vuorokaudessa.
Ohjelmasta vielä sen verran, että erittäin hyvä ohjelma sen ajan puitteissa, mitä asian esilletuomiseen oli varattu. Toimittaja ei pyrkinut rajoittamaan puheenvuoroja, päinvastoin, olisi mielestäni enemmänkin voinut ohjailla keskustelun kulkua.