Mitä kuuluu Maija-Leena Soinnelle? Vai pitäisikö kysyä, mitä kuuluu Leppäsen Aune? Niin vahvasti näyttelijä Maija-Leena Soinne muistetaan Täällä Pohjantähden alla –elokuvan roolihahmostaan.

Pitkän uran varrelle on mahtunut paljon muutakin, mutta komedia on ollut Maija-Leenan ominta aluetta.


RAKKAITA ROOLEJA

”Yhä vielä, 40 vuoden jälkeen, kaupassa saatetaan huudahtaa: Oi, sehän on Leppäsen Aune!” Maija-Leena Soinne nauraa. Roolin mukana kantaminen ei kuitenkaan ole tuntunut rasitteelta. Pohjantähti-filmatisoinnin aikoihin Maija-Leenalta oli juuri päättynyt työsuhde Yleisradion Televisioteatterissa, ja nuorena äitinä hän ilahtui suuresti luonteikkaasta elokuvaroolista.

Anekdoottina Maija-Leena kertoo kirjailija Väinö Linnasta, jolta hän sai kiitostervehdyksen omistettuna "unohtumattomalle Leppäsen Aunelle". "Se on minun Pro-Finlandiani”, hän nauraa.





KOMEDIA ON TAITOLAJI

Koko Televisioteatterin jälkeisen ajan Maija-Leena on työskennellyt freelancerina. Hän on tehnyt rooleja niin teatterilavoilla, radiossa kuin televisiossakin. Hän muistuttaa komedian tekemisen vaikeudesta: ”Jos haluaa saada ihmiset todella nauramaan, ei komedia synny tuosta vaan. Se on äärettömän vaikeaa, rehellistä ja vakavaa työtä.”

Vaikka Maija-Leena onkin jo eläkeiässä, ei ajatus eläkeläisleimasta tunnu omalta: ”Tällaisessa luovassa ammatissa voi jatkaa niin kauan kuin itsestä hyvältä tuntuu, ja työtä tarjotaan”, hän toteaa. Kevättalvella 2009 Maija-Leenan ohjelmaan kuuluu mm. runonlausuntaa ”Klasari-klubilla” Helsingissä. Klassisen musiikin esittäjien ja Maija-Leenan yhteistyö on ollut hedelmällistä ja saa varmasti vielä jatkoakin.





VANHA KETTUTYTTÖ

Maija-Leena asuu puolisonsa kanssa reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä varsin idyllisessä maalaismaisemassa. He ovat molemmat luontoihmisiä, joita harmittaa lähistölle tulevan moottoritien vaatimat maiseman myllerrykset. Maija-Leena myös suojelisi kaikki lähistön eläimet, jos vain mahdollista. ”Kyllähän tällaiselle pupujussien puolestapuhujalle nauretaan, ehkä tosiaan olen vanha kettutyttö”, Maija-Leena tunnustaa.

Oman kodin reviiriä vartioivat kaksi pelastettua löytökoiraa, ja lampolassa määkivät ikiomat lampaat. Elämäntapa taloineen ja eläimineen vaatii sitoutumista, ex tempore -matkustelut eivät onnistu. ”Mutta emme me mihinkään kaipaakaan, täällähän on kaikki. Tämä on elämää”, Maija-Leena vielä muistuttaa.


Priima/Marjo Lundvall