Istuimme viikonvaihteessa juhlistamassa siskoni 60vuotisjuhlaa. Luonnollisesti pohdimme ikäistemme ihmisten asemaa työmarkkinoilla ja ikäistemme ihmisten näkyvyyttä yhteiskunnassa.

Politiikassa imagovallan huipulla keikkuva kokoomus on avoimesti päättänyt osoittaa vallankäytön olevan nyt 40-vuotisten hallussa. Kokoomuksen veljespuolueet muualla Euroopassa arvostavat vuosien aikana hankittua kokemusta ja tietotaitoa. Kuuttakymppiä lähestyvä tai rajapyykin jo ohittanut on vain meillä armotta kehäraakki. Raakki saa poistua sivulle ja olla hiljainen seniori.

Samaa hiljaisuutta tuntuvat tarjoavan kokeneille ihmisille myös mediatalot Helsingin Sanomista Etelä-Suomen Sanomiin. Kaikki 60-ikävuotta lähentelevät pois riveistä. Kun tekijäjoukko on nuorta, niin kuka ajattelee taloudellisesti varmalla pohjalla olevien ihmisten elämänarvoja ja elämäntilannetta? Ei ainakaan eläkeikää nostamaan pyrkivät tahot sano, että 58-vuotias olisi kehäraakki. Päinvastoin.

Kaupallisten aikakauslehtien kansikuvista saa etsimällä etsiä varttuneempia kasvoja. Pian varmaan artikkeleissakin 58-vuotiaat esiintyvät vain perinnönjakoasioissa?

Myös Yleisradio näyttää unohtavan suuret ikäluokat ja hiukan ”nuoremmatkin”. Näkyykö kanavilla kuuttakymmentä lähestyviä ruutukasvoja? Jälleen kehotan katsomaan muiden eurooppalaisten maiden kanaville – niin julkisen rahan kuin kaupallisen rahan kanaville. Briteissä tai Rankassa tai Italiassa ikä on arvo sinänsä, ei haitta. Miettikää onko Suomessa 60-vuotiasta uutistenlukijaa tai ajankohtaisohjelman juontajaa? Kuitenkin eläkeikä on 68-vuotta! Keskusteluohjelmiamme vetävät nuoret tarmokkaat kyvyt. Aamuisin saa miettiä koululaitoksemme tarjoamaa yleissivistystä. Onko sellaista?

Ilahduimme kaupallisen kanavan halusta tarjota 55-vuotiaille reilusti omaa ohjelmaa. Ihmettele vain lähetysaikaa – ellei sitten tarkoitus ole tarjota työelämästä sivuun siirretyille ihmisille aamupäiviksi ajankulua? Muistelimme myös TV1:n varttuneelle väelle suunnattuja ohjelmia. Ajattelimme, että Priima on rehellisesti ohjelma aktiivisen aikuisiän ihmisille, kolmatta ikää eläville vakavaraisille ja keskusteleville ihmisille.

Katsoin Yleisradion Areenalta ohjelman. Totta kai on mukava katsella nuoruutta ihannoivia neitoja. Innostuuko sellaisesta ihminen, jolla on arvot muualla kuin naamassaan? Ohjelman nettisivulla luvataan puhuttelevaa aikuisasiaa ja aikuiselämän tunteita peilaavia ohjelmia. Ilmeisesti olen kalkkis?

Minun mielestäni meidän 55 vuoden tuolle puolen ajautuneiden ei todellakaan pitäisi jäädä seisomaan paikoilleen. Kliseenomaisesti voi sanoa, että olemmehan me vallanneet vanhan ja pitäneet kekkosen vallassa vuosia. Voisimmeko saada itsellemme puhuttelevan televisio-ohjelman?

Televisio muokkaa ihmisten arvoja ehkä enemmän kuin aikakauslehdet. Olisiko nyt aika antaa arvo hyvinvointimme rakentaneille ja kannustaa heitä esimerkein jaksamaan työelämässä ja arjessa?

Voisivatko myös teevee kanavat ajatella, että kalkkisten ikäisetkin ovat uskottavia ruutukasvoja? Ryppy kokemuksesta– viisaus vuosista.