Vaikka läpi valkoisen jään. Sinne kairaavat tiensä ne, jotka ovat talvellakin koukussa kalastukseen.

Vanajaveden aamu Hämeenlinnan Iittalassa on hiljainen. Jäinen järvenselkä ei kuitenkaan nytkään ole täysin tyhjä. Kauempana näkyy muutama pieni piste, kalamiehiä kylmissä puuhissaan.

Vaikka on niitä kalanaisiakin. Yksi heistä on Ritva Tulonen, joka vetää päälleen punaista pilkkihaalaria. ”Tämän pitäisi olla kelluntahaalari”, hän sanoo ja jatkaa: ”Onneksi ei ole koskaan tarvinnut testata, toimiiko puku. Häpeän tunnustaa, että on tullut mentyä aika ohuellekin jäälle. Myöhemmin tajusin, miten hölmöä touhua.”

Taika-koira hyppii innokkaana ympärillä. Jack Russellin terrieri on lähdössä pilkille vähintään yhtä innokkaana kuin emäntänsä, jolle pilkkitalvi on nyt neljäs. ”Joskus olen ollut pilkillä kahdeksankin tuntia yhtä soittoa”, Ritva nauraa. ”Hienointa on se hetki, kun saa kontaktin kalaan.”





VERKKOKAUPALLA LAATUAIKAA

Pienet pilkut kauempana jäällä osoittautuvat kolmeksi iittalalaiseksi huuliveikoksi. Olli Löflund, Olli Ilomäki ja Keijo Nuottakari kalastavat porukalla kesät talvet. Pilkkimisen sijasta he kalastavat verkoilla. Jäähän on porattu reikiä, joiden kautta verkkoa lasketaan ja nostetaan. Kuhaa tulee niin että kuhina käy.

”Tämä on laatuaikaa,” sanoo Olli Ilomäki. ”Kerran viikossa lähdetään Vanajanselälle eikä kukaan käske imuroimaan tai tiskaamaan.”

”On tämä hyvää kuntoiluakin,” perustelee Keijo Nuottakari.
Olli Löflund ronkkii rautalangalla avantoa. Verkko pitää saada esiin hyisistä syvyyksistä. ”Osui, ensimmäisellä. Bingo.”

Verkossa on melkein peräkkäin kaksi komean kokoista kuhaa. Miesten perheissä syödäänkin kalaa pari, kolme kertaa viikossa. Päivän saalis on seitsemän kuhaa. Kuulemma vähemmän kuin aikoihin, mutta kyllä sillä loppuviikon pärjää.


ZENIÄ VAI SAALISTUSTA?

”Ehdottomasti saalistusta”, sanoo Ritva Tulonen. ”Ja sitten, jos käy huono tuuri eikä kalaa tule, voi aina selittää itselleen, että onhan tässä tämä luonnonrauha ja raitis ilma. Tänään taitaa olla sellainen päivä.”

Pilkkijän kalaonni onkin ollut verkkokalastajia huomattavasti heikompi. Jäällä sätkii yksi pieni ahven. Siitä ei kalasopaksi ole. ”Taidan tehdä siitä sitä sushia”, vitsailee Ritva. Taika hypähtää lämmittelemään emännän syliin. Sen siitä saa, kun ei suostu pitämään omaa turkishaalariaan.


Priima/Regina Rask