Pentti Nikula (s. 3.2.1939) on edelleen ainoa suomalainen yleisurheilun hyppylajien maailmanennätysmies.
Vuosien 1962 ja 1963 seiväshypyn maailmanennätykset ovat jääneet vahvasti aikalaisten mieleen huippusaavutuksina, joita hämmästeltiin kautta maailman.
SOMERON ESAN KASVATTI
Pentti Nikula vietti lapsuutensa Somerolla muiden pikkupoikien kanssa urheilua harrastaen. Hän itse arvelee, että vahvuus ja hyppyihin tarvittava huimapäisyys kertyi jo lasten leikeistä: ”Variksenpesiä kiivettiin korkeisiin mäntyihin etsimään, ja minä kiipesin aina korkeammalle kuin muut. Kaikennäköisten seipäitten kanssa heiluttiin myös, ennen kuin kuvioihin tulivat oikeat seiväshyppytreenit”, hän muistelee.
Penttikin kuljetti seivästä Ihamäen kotikylältä keskustan urheilukentälle polkupyörän tarakalla, mikä oli jo sinänsä aikamoinen taidonnäyte.
NASTOLAN PAJULAHTI TEKI MESTARIHYPPÄÄJÄN
Kun valmentaja Valto Olenius tarjosi Nikulalle mahdollisuutta valmentautumiseen Pajulahden urheiluopistolla, samalla siellä asuen ja kouluttautuen, osoittautui se tärkeäksi ratkaisuksi. Oleniuksen ohjauksessa Nikulasta kehkeytyi kaikkien aikojen suomalainen seivässankari.
Ensimmäinen maailmanennätys syntyi Kauhavan ulkoradalla vuoden 1962 juhannuksena tuloksella 494. Kun hallikausi alkoi, Nikulasta tuli maailman ensimmäinen virallisissa kisoissa viisi metriä ylittänyt hyppääjä. Pajulahden hallikisoissa helmikuussa 1963 hän hyppäsi 500, 505 ja lopuksi 510.
Pentti Nikula hallitsi lasikuituseivästekniikan paremmin kuin moni muu - tämä on usein mainittu Nikulan vahvuudeksi, rohkeuden ja sitkeän harjoittelun lisäksi.
KAIKKIEN SANKARI JA PIKKUPOIKIEN ESIKUVA
Suomen pikkupojat villiintyivät Nikulan ennätyshypyistä niin, että kaikki mahdolliset kepakot kelpasivat seiväshyppyharjoituksiin. Moni äiti löysi pyykkiseipäänsä pikkupoikien urheilutantereilta.
Hullustikin näissä leikeissä usein kävi: Amerikassa asti uutisoitiin suomalaisten pikkupoikien luunmurtumista, kun ”kaikki halusivat olla pikku-Nikuloita”. Kuvaavaa on, että Nikula jopa ohitti presidentti Kekkosen Viikkolehden Suomen suosituin –äänestyksessä vuonna 1962.
URAN LOPPU, UUDEN ALKU
Pentti Nikulan seiväshyppyura oli näyttävä, mutta lyhyt. Vielä vuonna 1964 hän osallistui Tokion olympialaisiin sijoittuen seitsemänneksi tuloksella 490. Olkapäävamma oli kiusannut Nikulaa jo pitkään, ja hyppääminen oli syytä lopettaa. ”Useinhan urheilijat eivät ymmärrä lopettaa ajoissa, tämä olkapään vaurioituminen teki minulle lopettamisen helpoksi”, Nikula kertoo.
Hän oli toisaalta myös saavuttanut urheilussa niin paljon, että lopettaminen ei tuottanut tuskaa. Elämään oli tullut perhe, ura liikunnanohjaajana ja myöhemmin mm. maakunta-asiamiehenä ja edunvalvontapäällikkönä.
Nyt eläkeläisenä Nikula näkee urheilu-uran arvon kirkkaana: ”Urheilu antoi niin paljon, myös henkisellä puolella. Olen jaksanut niin sanotusti jyystää myös työelämässä. Samoin kuntoilu on kuulunut elämääni kautta vuosien, hyvä fyysinen kunto kun on eläkeläisellekin kullan arvoinen asia”, sankarimme toteaa.
Priima/Marjo Lundvall