Harva ruoka herättää niin monenkirjavia ensireaktioita kuin klimppisoppa. Tottumattoman suussa rusinalla kruunatut jauhopallot potkaisevat mielikuvituksen vauhtiin, joten ei ihme, että velliä suositellaan syötävän joko pimeässä tai silmät kiinni.

Taitajien käsissä eteläpohjalaisesta perinneruuasta syntyy kuitenkin taivaallinen makuelämys, josta puhutaan muuallakin kuin tallin takana.

Klimppisopan historia kulkeutuu 1800-luvun lopulle. Tällöin eteläpohjalaisissa ja satakuntalaisissa herraskartanoissa kestittiin vieraat vellillä, jonka raaka-aineissa ei nuukailtu. Herrasväen salongeista klimppisoppa kulkeutui rahvaan kansan torppiin, ja sitä kautta koko kansan perinneruuaksi. Ja kun pohjanmaalla ollaan, niin jokaisella kylällä on tietenkin oma versionsa.

Kurikkalaisen keittiömestari Esa Yliannalan mukaan klimppisopasta on olemassa ainakin 15 erilaista muunnelmaa. "Pohjalainen komiahenkisyys antaa mielikuvitukselle vauhtia. Toiset pistävät lihan ja klimppien sekaan myös perunoita, juureksia ja jopa riisiä. Nykyään on lähes kaikkea saatavilla, mutta ennen vanhaan pataan pudotettiin vain sitä, mitä talosta löytyi", keittiömestari selvittää.

Klimppisoppaa voidaan tehdä myös jälkiruokaversiona. "Pohjana käytetään siirapilla höystettyä kotikaljaa ja klimppien lisäksi sekaan pistetään sopiva määrä kotijuustoa. Tätä voi syödä jo päivän valollakin", Esa muistuttaa.





KADONNUT SOPPALIHA

Klimppisoppa on nykypäivänä jopa pohjanmaalla harvinaista herkkua. Vanhat tekijät ovat siirtyneet taivaalliseen muonitusjoukkoon, ja tuore sukupolvi kammoksuu klimppisopan pitkää, 2-3 tunnin valmistusaikaa.

"Lisäksi luista soppalihaa on vaikea saada. Sekä naudan että lampaanlihat ovat jo niin pitkälle käsiteltyjä, ettei lyhyt keittoaika anna tarvittavaa makua. Joskus olen ajatellut, että teen Tessun kanssa vaihtokaupat, sillä parhaimmat makulihat luineen menevät koiran kuppiin", keittiömestari Yliannala velmuilee.


"KÖYHÄN KLIMPEISTA JUHLAPALLEROIHIN"

Kuten nimikin jo sanoo, klimpit ovat pohjalaisen perinneruuan ehdoton kruunu. Ennen vanhaan klimpit luokiteltiin kolmeen eri pääryhmään: Pula-aikana niin kutsutut köyhien klimpit syntyivät suolasta ja voisulasta. Arkilimpit tehtiin lihasta ja perunoista, ja juhlaklimpit kruunattiin rusinoilla.

Nykyään klimpit tehdään joko rusinoilla tai ilman, ja kilokaloreistaan huolehtiva voi nauttia vesipohjaan pyöritetyistä palleroista, joita kutsutaan tuttavallisemmin dieettiklimpeiksi.

Klimppien tekeminen on oma taitolajinsa, sillä pallerot eivät saa maistua kumiankalta. "Klimppien täytyy olla pehmoisia, sopivan kokoisia ja niihin ei saa tulla häntiä", Yliannala valottaa.


VALOT POIS!

Herraskartanoista koko kansan pitoruuaksi levinnyt klimppisoppa vaatii tekijältään sekä vahvaa tieto-taitoa että räpsäkkää huumorintajua. Keittiömestari Esa Yliannalan mukaan heikon raaka-ainesaatavuuden takia soppakokilla täytyy olla taito hyppysissä, jotta velliin saadaan perinneruokamainen maku.

"Suurin haaste löytyy kuitenkin ulkonäön suhteen. Sen suhteen ei taikatemput auta, joten menestyksen takaamiseksi on panostettava maukkaaseen laatuun. Huumorintajua tarvitaan ennenkaikkea tarjoiluvaiheessa, sillä varsin moni toivoo kokin sammuttavan valot ennen ruokailua", Esa naureskelee.


Priima/Anne Anttila