Eläintenystävä, joka haluaa syödä lihaa. Kuulostaako ristiriitaiselta? Toimittaja pyysi eläinsuojeluliitto Animalian tiedottajan Eeva Suhosen mukaansa katsomaan kotieläimiä ja vierailemaan kaupan lihatiskeille tavoitteenaan saada Eevalta selkeät toimintaohjeet.


Sain pari päivää sitten tällaisen kiertokirjeen:
" Naudanlihaa ei voi syödä, tai iskee hullunlehmäntauti... Kananlihaa ei voi syödä, tai iskee lintuinfluenssa... Kananmunia ei voi syödä, tai iskee salmonella... Sianlihaa ei voi syödä, tai iskee lintuinfluenssa , sillä se voi voi tarttua pieniin porsaisiin... Kalaa ei voi syödä , koska vedessä olevat raskasmetallit ovat myrkyttäneet niiden lihan... Hedelmiä ja vihanneksia ei voi syödä, koska tuhohyönteiset ja kasvitaudit ovat saastuttaneet ne... Hmmmmmmmmm... niin oikeasti jää vain suklaa jäljelle. Lähetä tämä neljälle henkilölle, niin laihdut 2 kiloa. Lähetä tämä kaikille, jotka tunnet (tai joita et tunnekaan), niin laihdut 5 kiloa."

Mitään ei siis voi surutta syödä paitsi suklaata! Jos nyt kuitenkin luottaa siihen, että terveysviranomaiset tekevät kohtalaisen hyvin Suomessa työnsä, niin voi kai olettaa, että kaupassa myydään jokseenkin hyvää ruokaa? Mutta, enpä jos on eläintenystävä ja haluaa kuitenkin syödä lihaa? Sulkevatko nämä kaksi asiaa pois toisensa?


SYÖDÄÄNKÖ KUNNON PIHVIT OMASTA GRILLISTÄ, EEVA?

Kävin eläinsuojeluliitto Animalian tiedottajan Eeva Suhosen kanssa kaupassa tutustumassa lihatarjontaan. Eeva kertoi, että iso moraalinen ongelma liittyy pitkään talveen: Lihanaudat kasvatetaan usein hyvin ahtaasti tai parressa kuten lysylehmätkin. Noin 80 % suomalaisista lypsylehmistä elää kytkettynä parsinavetassa, mikä rajoittaa niiden liikkumista ja makuulle asettumista.

Luomutuotannossa eläimet pääsevät jaloittelemaan ainakin pari kertaa viikossa. Vuonna 2010 luomulehmiä ei pidetä enää parsinavetoissa lainkaan. Luomuvasikatkin saavat olla emänsä kanssa enemmän kuin pari päivää.

Eeva kertoi, että sika on ihan yhtä viisas eläin kuin vaikka koira - silti sen elinolosuhteet ovat aika tylsät. Luomu tuo siallekin lohtua.


MISSÄ ON SUOMALAINEN LUOMUBROILERI?

Broilereiden luomutuotanto odottaa vielä tuloaan Suomessa, vaikka kauppiaan mukaan kysyntää olisi jo runsaasti. Hintaa broilerille tulisi toki ainakin tuplat enemmän, mutta luomubroileria maistaneena voin sanoa, että maussakin on iso ero. Muninnan lopettanut kana menee Suomessa teolliseen käyttöön, joten sitä ei kaupasta löydy, vaikka kysyntää kyllä olisi.





LAMMAS VAI KARITSA?

Minua on aina ihmetyttänyt, milloin karitsasta tulee lammas. Karitsa kuulostaa lampaan pennulta. Määritelmän mukaan karitsa muuttuu lampaaksi, kun se saa uudet, pysyvät hampaat. Se tapahtuu n. vuoden ikäisenä. Suurin osa Suomessa ostettavasta lampaan lihasta onkin karitsan lihaa. Lampaat ovat vanhoja lampaita, uuhia tai pässejä, jotka ovat jo työnsä tehneet. Ne menevät yleensä jalosteiksi.

Suurin osa suomalaisesta lampaanlihasta on luomulammasta, koska yli 80 prosenttia karitsoista syntyy maalis-toukokuussa eli laidunaikaan. Karitsan elämä kestää vain 4-8 kk, joten pitkät talviyöt lampoloissa jäävät niille vieraiksi.


RIISTAA KAIKILLE!

Varsinaisen ratkaisun eläinystävän liharuokaan luulisi löytyvän riistasta. Kuitenkin, jos kaikki söisivät riistaa, näivettyisi suomalainen eläinkanta tuota pikaa. Ampuminen ei ole myöskään paras tapa teurastaa eläin, koska huonot osumat haavoittavat eläimiä ja jahdattu eläin ahdistuu. Saksanhirviä kasvatetaan kyllä Saksassa, mutta laidunoloissa.

Lapin poro on aika hyvä vaihtoehto.Mutta täysin ongelmaton vaihtoehto ei ole sekään: Porojen määrää ei voi lisätä loputtomiin, koska ylilaidunnus rasittaa luontoa.

Porot elävät edelleen suurimman osan vuodesta vapaana tuntureilla, mutta jo lähes puolet poroista viettää talvet tarhattuna. Muutoksia poronhoitoon on tuonut myös lainsäädäntö, joka vaatii eläimet teurastettaviksi laitosteurastamoissa entisten kenttäteurastamoiden sijaan.


MISSÄ VIIPYY LUOMU?

Näissä sitä on pohdittavaa, kun taas seuraavan kerran tekee kaupassa eläinystävän valintoja. Niin kummalliselta kuin se kuulostaa, luomutuotantoa ei riitä kaikkien pöytää. Suurtuotanto tuo aina mukanaan myös ongelmia, koska eläimiä ei ehditä käsittelemään yksilöinä.

Ehkä Eevan ohje siitä, että kohtuullistaa lihankulutuksensa, on lopulta paras ratkaisu myös ekologisesti. Löysin myös yhden oman ratkaisun: osoittelin kaupassa Eevalle innostuneesti kevytlauantaimakkaraa, jossa oli alle 20 prosenttia lihaa. Lisää jauhoja makkaroihin!


Priima/Risto Kuusisto