Pitääkö meidän loputtomasti suorittaa ja osata? Tohottaa eteenpäin, vaikka ei jaksaisikaan? Nauraa, vaikka itkettäisi? Itkuvirsiä harrastava Helena Nuutinen haluaa taas nostaa kunniaan viisaat, henkistyneet naiset.

Lahtelainen Helena Nuutinen kertoo olevansa titteliltään Kalevan Akka. Kyseinen määrittely kuulostaa vähän hätkähdyttävältä - kysessä kun on äidinkielenopettaja, joka myös on filosofian maisteri ja logonomi. Opetustoimen ohella Helena yrittää Mielenkieli-toiminimensä alla johdattaa kiireeseen ja suorittamiseen sortuneita suomalaisia takaisin alkujuurille, metsän hiljaisuuteen.

Kieltä rakastavan Helenan mielisanat ovat pyhä yksinkertaisuus. "Haluaisin lahjoittaa nykyajan ihmiselle rauhan, hiljaisuuden ja yhteyden luontoon. Se on yksi voimanlähde."

Erilaisten metsäretkien ja - enemmän tai vähemmän - leikkimielisten loitsujen ohella Helenalle läheisiä ovat itkuvirret. Helenan koko ajan kasvava veto itkuvirsiin sai kymmenen vuotta sitten selityksen, kun hän sai tietää, että hänen molemmat isoäitinsä olivat vanhaa runonlaulaja-ja itkijäsukua Vienan Karjalasta.

"Itkijänaiset kutsuttiin niin iloisiin kuin surullisiinkin tapahtumiin", kertoo Helena.

"He olivat verbaalisesti taitavia ja muutkin tavallaan saivat väylän omalle surulleen. Usein he olivat myös parantajia ja lapsenpäästäjiä, hyvin henkistyneitä ja viisaita naisia."





Kun Helena puhuu itkuvirsistä, kyyneleet alkavat saman tien virrata hänen kasvoilleen. "Olen niin ehdollistanut tämän jutun", hän nauraa kyynelten läpi ja jatkaa: "Puhun minä itkuvirsistä vaikka puhelimessa tai tieteellisten tutkimusten kautta, vaikutus on välitön."

Kun muistan, miten syvältä ja puhdistavalta kunnon itku joskus tuntuu, en voi olla kuin sitä mieltä, että taito on hyvä. Meidän kaikkien pitäisi osata itkeä - siinä missä nauraakin. Enkä panisi pahakseni, vaikka henkistyneisyys ja viisauskin lisääntyisivät näinä silikonien, valkaistujen hymyjen ja small talkin aikoina.


Priima/Regina Rask