Hannes Tiira on 51-vuotias porilainen, kotoisin Jämsästä, toimittaja, tietokirjailija, pappi, lintujen äänittäjä ja – bongaaja sekä valtakunnallisen sanaristikkoseuran Sanaseppojen puheenjohtaja.
Hän sananmukaisesti elää sanoista, ratkoo ja laatii sanallisia ongelmia. Hahmottaa sanoja, jotka alkavat elää hänen päässään. Hannes laatii ns. piilosanatehtäviä, joissa sana on kätketty jonkin lauseen tai ilmaisun sisään. Hän ratkoo mielellään myös ristikoita, onpa laatinutkin muutaman julkaistavaksi. Ihan tavallista touhua, saattaa moni ajatella. Kyllä, mutta sillä erityispiirtellä, että Hannes Tiira on täysin sokea.
Parempi olla sokea kuin sanasokea
Hanneksen on sanonta, että on parempi olla sokea kuin sanasokea. Hän kyllä myöntää, että se on aika rankka sanonta, eikä Hanneksen mielestä tietenkään voi mitään, jos ihminen on sanasokea. Sanonta kuitenkin kuvastaa Hanneksen suhtautumista omaan sokeuteensa, sen kanssa hän tuntuu olevan jo sinut. Porilainen uskaltaa lasketella aikamoistakin sokeainhuumoria, mutta sanoo kyllä, että ihan kaikille ei voi lohkoa mustaa huumoria.
Hannes Tiira sanoo tarkoittavansa sanonnallaan myös sitä, että sanojen ymmärtäminen, niiden käyttäminen on iso asia elämässä. Joka sanan taitaa, niin hänellä on paljon etua ja iloa taidostaan, sanoo Hannes. Rakkaus sanoihin ja taito käyttää niitä on erittäin merkittävä asia ihmisen elämässä.
Minkälainen on maailma sanojen takana?
Hannekselle sanojen kautta hahmotettu maailma aukenee varmaan aika erilaisena kuin näkeville, vaikka hän vielä poikasena näki sen verran, että muistaa auringon ja pilvet. Tiira sokeutui täydellisesti vasta parikymppisenä nuorena miehenä. Hän kertoo muistavansa myös vielä ainakin puolet suomen silloisten kuntien vaakunoista sekä myös värit. Edes Hannes ei osaa kuvitella, miten syntymästään asti sokea henkilö hahmottaa värejä. Hän kertookin, että itse asiassa näkymä hänen silmiensä edessä on varsin värikäs puna-sini-kelta-vihreä matto, eikä suinkaan mustaa pimeää, niin kuin usein kuvitellaan sokealla olevan. On toki asioita, joita Hanneksen on vain kuviteltava mielessään, kuten esimerkiksi revontulet, joita hän ei koskaan ole nähnyt. Hannes kertoilee, että hän kuvittelee revontulet puna-keltahehkuisina lieskoina taivaalle, vaikka hänelle on kerrottu, että ne eivät ole sellaisia. Hän ajattelee niiden kuitenkin olevan kaunis, romanttinenkin näky tummalla yötaivaalla.
Sokeus on muuttanut suhdetta sanoihin
Hannes sanoo, että 30 sokean vuoden aikana hän on alkanut rakastaa sanoja yhä enemmän ja enemmän. Hän saattaa pysähtyä ihailemaan jonkun sanan kauneutta, mitä ei nuorempana tullut niinkään tehtyä. Esimerkiksi luonnossa liikkuessaan saattaa jokin sana pysäyttää kauneudellaan, kuten vaikka sana suviyö, joka on Tiiran mielestä hyvin kaunis sana. Myös sanojen sisältö on saanut Hanneksen päässä menneiden vuosikymmenten aikana lisää merkitystä. Sanan muoto ja ulkonäkö ovat tietysti tärkeitä, mutta sanan merkitys, sisältö, kuten suviyö, kaikista hyttysistään huolimatta on Hanneksen mielestä melko romanttista aikaa. Paitsi että on kyseessä hyvin kaunis sana, niin on kysymys myös hyvin kauniista ilmiöstä.
Esa Viherä / PRIIMA