Koti säppiin, vaunu perään ja nokka kohti etelää. Helsinkiläiset Anja ja Stig Sahlberg päättivät toteuttaa haaveensa talvesta Aurinkorannikolla.
Kerhoja joka lähtöön
SF-Caravan ry:ssä on yli 55 000 henkilöjäsentä, joten joukossa on monenlaisia kiinnostuksen kohteita. Caravan-järjestössä onkin useita kerhoja ja ryhmiä, joiden jäseniä yhdistävät paitsi vaunut ja autot, myös kiinnostus esimerkiksi golfiin, koiriin tai radioamatööriharrastukseen. Eräs näistä kerhoista on Rutusakki, etelän talvehtijoiden lukuisa porukka, joka kokoontuu Suomessa pari kertaa vuodessa ja kerran etelän lämmössä, nimittäin yleensä koko talven. Rutusakkilaiseksi voi tulla viettämällä vähintään kaksi kuukautta asuntovaunulla tai -autolla ulkomailla, mutta useimmiten matka kestää 4 – 6 kuukautta. Useimmiten suomalaisten karavaanareiden matka suuntautuu Espanjan Aurinkorannikolle ja Portugaliin.
Ettei tarvitse keinutuolissa harmitella
Helsinkiläiset Anja ja Stig Sahlberg puhuivat pitkään lähtevänsä Espanjaan talveksi. Tyttären perhe ei oikein ottanut puheita vakavasti, mutta kun Stigin eläkeaika koitti syyskuun alussa, niin puheet päätettiin toteuttaa. Tosin Rutusakkiin Sahlbergit olivat liittyneet jo vuotta aiemmin. Stig sanoo, että tämä oli pakko toteuttaa, ettei tarvitse sitten keinutuolissa harmitella, kun ei tullut lähdettyä.
Lähtöpäiväksi oli päätetty 2.1.2006 ja matkaseuraksi Sahlbergit saivat kokeneet rutut, Rutusakin puheenjohtajapariskunnan Lasse ja Kaija Lindemanin Pälkäneeltä. Sahlbergit ovat toki kokeneita karavaanareita, mutta he ovat tehneet matkoja vain kesäaikaan, jolloin matkanteko on paljon helpompaa. Esimerkiksi matkanvarren kaikki palvelut ovat käytettävissä kesäisin. Talvisin taas pitää tietää vaikkapa se, missä voi yöpyä turvallisesti.
Vapuksi kotiin
Matka alkoi laivalla Helsingistä Travemundeen, Saksaan, josta matka jatkui läpi Euroopan Santa Polaan Espanjaan. Anjan ja Stigin mukaan kuuden päivän ajo sujui helposti ja tarjosi upeita maisemia. Santa Polan pysähdys oli kuukauden mittainen ja siellä myös Lindemanien ja Sahlbergien tie erosivat. Lindemanit jatkoivat suoraan Portugaliin ja Sahlbergit halusivat mennä tapaamaan vanhaa ystäväänsä Calahondan kupeessa sijaitsevalle Cabopinon leirintäalueelle. Vapaus onkin Se juttu, mikä tulee ensimmäisenä parhaista puolista Anjan mieleen. - Aivan mieletön vapaus, ettei sitä oikein vielä edes tajua, ehkä sitten vasta kotona, kuten Anja itse muotoilee. Vapaudesta kertoo sekin, että he eivät ole vielä aivan varmoja paluupäivästään. Ehkä vapuksi kotiutuvat.
Kallis harrastus?
Vaikka Rutu-noviisit pitävätkin tarkkaa kirjaa matkalla syntyneistä kuluista, he eivät ole ynnänneet niitä yhteen, eivätkä aio matkan aikana edes ynnätä, sen aika on vasta kotona. Jonkinlaista tuntumaa kuluihin saa, kun ottaa huomioon pelkät matkasta aiheutuneet kulut, laivaliput, polttoaineet ja leirintäaluemaksut. Niitä kertynee puolenvuoden reissusta viitisen tuhatta euroa.
Stig sanoo, että he eivät ole tulleet tänne säästämään tai halvinta hakemaan, vaan nauttimaan. Vaikka he tuntevatkin itsensä etuoikeutetuiksi, he katsovat nyt nauttivansa pitkän työuran hedelmistä. Anja tosin sanoo tuntevansa huonoa omaatuntoa varsinkin siitä, ettei ollut menneenä jouluna kotona valmistamassa perinteistä perheen joulua kera lasten ja lastenlasten. Joulun aika olikin Anjalle kyynelten aikaa, sillä ikävä oli kova ja on edelleen. Onneksi on internet ja Skype-puhelin, jotta Suomessa olevia rakkaitaan voi nähdä ja kuulla toisinaan.
Ensi talvesta ei vielä tiedä
Tuliko näistä noviiseista pesunkestäviä Espanjassa talvehtivia Rutuja? Rutuja kyllä, mutta ei Espanjanhulluja. Sahlbergit sanovat, että tätä matkaa pitää tarkastella sitten ensi keväänä ja kesänä rauhassa kotona. Vielä he eivät uskalla sanoa, että tulisivat uudelleen jälleen ensi talvena, vaikka saattaahan tuo alkaa poltella heti kun pääsee kotiin Helsinkiin. - Kiinnostusta on myös moniin muihin Euroopan maihin, mm. Itävaltaan ja Unkariin, mutta annetaan ajan kulua ja käydään tällä matkalla vielä Granadassa ja myös Portugalin puolella, sanoo Stig.
Esa Viherä / PRIIMA