Joko olet ehtinyt tehdä tämänkin vuoden kiireiseksi? Miksi kello tuntuu määräävän elämäämme?

Kello on sananlaskun hyvä renki, josta on tullut huono isäntä. Aika ja ajankäyttö kiteytyvät kelloon, ja kellosta on tullut elämämme hallitsija. Turun yliopiston dosentin, Matti Kamppisen mukaan ihminen on erilaisten aikojen ja rytmien sinfonia. Ikävä kyllä nämä erilaiset ajat kilpailevat keskenään, ja muuttavat sinfonian välillä kakofoniaksi.

Monen sortin kiirettä

Riitasoinnuista yleisin on kiire. Perinteinen kiire vaatii tekemään monta asiaa rajatussa ja liian lyhyessä ajassa. Toisenlainen kiire elää puheessa: ”Oli niin kiire, etten mitenkään ehtinyt…” Kiire vaatii laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja karsimaan tekemisiä. Ja on toki hyödyllistäkin kiirettä. - Kun vaikka tulee väsyneenä töistä kotiin ja rojahtaa sohvalle rökälehtimään, voi imuroimista ehdottavalla puolisolle sanoa, että oli töissä niin kiire, ettei sitä nyt jaksa, naurahtaa Matti Kamppinen.

Nykyihminen kiinnittää aikaan ja ajankäyttöön entistä enemmän huomiota. Ihmisen pitäisi antaa kaikkensa työssä ja perhe-elämässä, pitäisi harrastaa ja kasvattaa lapsia sekä kypsyä ihmisenä. Yhden elämän aikaan kohdistuu paljon vaateita.

Yhä nopeammin kuluva aika

Kiirettä pitää, varsinkin kun iän myötä aika tuntuu kuluvan yhä nopeammin. Tälle tutulle tuntemukselle on selityksensä. Kun tapahtumat kertautuvat elämässä, muodostuu mieleen valmiita kaavoja ja malleja. Esimerkiksi viisitoista ensimmäistä joulua säväyttävät, mutta sitten juhlaan liittyvät odotukset tasaantuvat. Ja joulut tuntuvat seuraavan toisiaan yhä nopeammin.

Onneksi on asioita, jotka auttavat taistelussa kiirettä ja jatkuvaa suorittamista vastaan. – Uskon, että sauvakävely on kasvattava kokemus suomalaisille. Sauvakävelyssä täytyy edetä hitaasti, välineet maksavat vähän ja kilpailu on liki mahdotonta. Luulen, että Suomen kansa jalostuu sauvakävelyn myötä, hymyilee Matti Kamppinen

Tiina Klemettilä / PRIIMA