Oikeassa kylässä jokainen on arvostettu, jokaista tarvitaan ja rakastetaan. Tällainen kylä löytyy Tampereelta, kyhjöttämässä kerrostalojen keskellä Annikinkadulla.

Annikin tähden, kaupungin viimeisen umpikorttelin asukkaiden, kylä syntyi kamppailussa alueen säilymisen puolesta. Tampereen kaupunki pyrki purkamaan puiset rakennukset ja asukkaat tekivät kaikkensa suojelupäätöksen saamiseksi. Parikymmentä vuotta kestäneen taistelun jälkeen asukkaiden kanta voitti, ja kortteliin oli muodostunut tiivis asukasyhteisö.

Kuusitoista vuotta korttelissa asunut Meri Lähteenoksa näkee kyläytymisessä elämäntehtävänsä ja keinon muuttaa yhteiskuntaa. - Tämä kylä on olemassa sen asukkaita varten siksi, että jokaisen synnyinlahjalle löytyy täällä käyttöä. Yhteiskunnassa on liikaa niitä, joiden lahjaa kukaan ei ota vastaan. Se on ehkä surullisinta mitä on, koska silloin yhteiskunta riistää sulta sun merkityksellisyyden kokonaan.

Annikin tähden väki lähti tarkoituksella lisäämään yhteisöllisyyttä ja kyläytymistä. Asiaa auttoi myös asuinpaikka, jossa on pakko jakaa toisten kanssa. Asunnoissa ei ole omia vessoja eikä suihkuja, ja lämmitykseen tarvittavat puut haetaan pihan varastoista. Päivänkin viettäminen ilman naapurien tapaamista on melko mahdotonta.

Kyläytymistä on edistetty myös tietoisella työllä. Jokainen taloon muuttava esitellään toisille ja yhteisiä juhlia sekä kulttuuritapahtumia on järjestetty kymmenittäin.

Tarina ja voimavarasto kodissa

Koska Tampereen kaupunki halusi purkaa korttelin, se ei ole vuosikausiin antanut rahaa asuntojen ylläpitoon. Vuokraisännän nuiva suhtautuminen vapautti asukkaat koristamaan kotinsa oman mielensä mukaisiksi. Meri Lähteenoksan koti on tarina ja voimavarasto.

- Keittiön nimi on ”Kaiken alku”. Tämä vihreä väri antaa voimaa ja ihan kuin hieroo joka kerran kun astun sisälle. Ja esineisiin olen kiinnittänyt mun voimavaroja, Meri kertoo. Kaiken alun jälkeen kodissa astutaan ”Elämän iloon”, ”Lempeään syliin”, ”Pilvilinnaan”, ”Salaiseen puutarhaan” ja lopuksi ”Rauhan tyyssijaan”. Tarina alkaa syntymästä päättyäkseen rauhaan.

Rakennukset säilyvät, kylä katoaa

Annikin tähden kylä katoaa alueen myynnin myötä kevään 2007 aikana. Pitkällä taistelulla aikaansaatu suojelupäätös varjelee korttelin rakennuksia, ei asian puolesta kamppailleita asukkaita.

- Tää on sillä tavalla ihmeellinen asia, että vaikka me on voitettu, niin me hävitään, koska me joudutaan muuttamaan pois täältä. Ja jos kävis niin, että kortteli menee sellaiselle taholle, joka ei jatka yhteisöllisyyttä, me hävitään vielä enemmän, Meri toteaa.

Muuttopäivää, maaliskuun viimeistä odotetaan korttelissa ristiriitaisin tuntein. Moni on jo muuttanut, Merillä ei ole vielä tietoa tulevasta kodista. Luopumista yhteisön tuesta, ihmisistä, jakamisesta ja elämäntehtäväksi koetusta kyläytymisestä on pitänyt tehdä myös itkun avulla.

Annikki oli lottovoitto

- Päällimmäinen tunne nyt on valtava kiitollisuus. Lottovoitto asua täällä osui mun ja mun perheen kohdalle, hymyilee Meri. - Tällaista käsinkosketeltavaa yhteenkuuluvuuden ja välittämisen ja merkityksellisyyden ilmapiiriä ei löydy mistään. Tämä oli ihan käsittämätön lahja elämältä, mä oon niin kiitollinen etten pysty sitä edes sanoin kuvailemaan.

Surua Annikin tähden väki tuntee kyllä, ja haikeuttakin. Katkeruutta ei ainakaan Meri Lähteenoksasta löydy. - Ihmisellähän on periaatteessa kaks valintaa. Joko sä taistelet sitä vastaan mikä on tai sitten sä hyväksyt sen mikä on. Ja toinen niistä johtaa onnellisuuteen ja toinen ei.

Tiina Klemettilä / PRIIMA
_________________________

Meri Lähteenoksan kirja "Viisas arki" on kaikkien vapaasti luettavana osoitteessa www.annikinkatu.net

Muutama sitaatti kirjasta:

”Aloin kiihkeästi kaivata lapsuuteni kotikylää, jossa jokaisella oli paikkansa. Kylää, jossa ihmisillä olisi paikkansa, jossa he olisivat tarvittuja ja rakastettuja ja jossa heillä olisi toistensa tuki ja turva. Aloin unelmoida sellaisesta kylästä kaupungissa, omassa asuinkorttelissani. Aloin unelmoida siitä, miten tuollaisia ravitsevia pienoisyhteiskuntia alkaa syntymään kaikkialle. Aloin unelmoida, miten lukemani kirjan synnyttämästä unelmasta alkanut kyläytymisen liike lopulta muuttaa maapallon kodikkaammaksi,
mielekkäämmäksi ja turvallisemmaksi paikaksi elää.”

”Neljässä vuodessa olimme onnistuneet luomaan Tamperelaiseen puutalokortteliin, vuokrataloomme
Annikille jotakin, joka muistuttaa suuresti alussa kuvaamaani länsiafrikkalaista yhteisökylää. Muutamasta
ihmisestä alkanut tapahtumaketju onnistui kyläyttämään naapuruston, luomaan taloon yhteisökylän, jossa
asuvilla ihmisillä on ollut kiistaton ja arvokas paikkansa. Olemme tulleet nähdyiksi ja kuulluiksi, kylä on
auliisti ottanut vastaan lahjojamme ja jakanut niitä muille.”

”Mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan sitä turvan ja merkityksellisyyden kokemusta, joka tällaisesta kylään
kuulumisesta nousee. Oli se sitten tervehtimistä, kuulumisten vaihtoa, halauksia murheen hetkellä, yhteisiä
juhlia ja tapahtumia, naurun remakkaa tai pulassa auttamista, se ikään kuin jostakin kaukaa ihmiskunnan
historiasta tulevan muistosäikeen kautta kietoo meidät sukupolvien ketjun osaksi, osaksi suurempaa
kokonaisuutta, ihmiskuntaa, joka me aina olemme olleet ja aina tulemme olemaan. – Yhteisyyden
kokemuksella on valtava voima.”