Viisikymppisilläkin on mahdollisuuksia työmarkkinoilla, sanoo asiaan työssään ja tutkimuksissaan perehtynyt yhteiskuntatieteiden tohtori Eeva-Leena Vaahtio. Hän kehottaakin pitämään huolta, ettei kenelläkään ”oppimisradat ruohottuisi”.
Eeva-Leena Vaahtion mielestä ikääntymiskeskustelusta on tullut negatiivisväritteinen ja yhtenä alkusysäyksenä on ollut työryhmä, joka lanseerasi sanat ”ikääntyvä työväki” ja ” ikääntynyt työväestö”. Tämän jälkeen viisikymppisistä on tehty ongelmajoukko, joka kokee olonsa kiusaantuneeksi ja vaivaantuneeksi työpaikoilla.
- Näin on luotu ikälukko. Hyvien, terveiden ja osaavien 50plussalaisten työhönotosta on tehty ongelma. Ikään kuin ikä olisi vienyt älyn, mielen ja kaiken hyvän mennessään. Ymmärrän, että tarkoitus on ollut hyvä, mutta se on pilaantunut matkalla ja ymmärretty kentällä väärin.
- Sama ikähän ei tee ihmisistä samanlaisia, vaan mitä pitemmän ajan me elämme, sitä enemmän me erilaistumme. Kaikki se, mitä meihin kertyy elämämme aikana, erilaistaa meitä. Olemme viisikymppisinä enemmän erilaisia kuin kolmekymppisinä, joten siksi ikään perustuvalta johtamiselta menee pohja.
Vaahtio ei kannata ikäjohtamista, sillä hänen mielestään varttuneita ei tarvitse johtaa eri tavalla kuin muita.
- Minä puhuisinkin mieluummin uudesta ikästrategiasta, jossa koko henkilöstö on työhyvinvoinnin kehittämisen kohteena. Jos pidetään huolta koko henkilöstön osaamisesta ja työhyvinvoinnista, niin silloin ei pitäisi syntyä mitään ongelmallista ikäryhmää.
Älä anna oppimisratojen ruohottua!
Myös termiin ” hiljainen tieto” Vaahtio suhtautuu kriittisesti. Hänen mukaansa termiä on mystifioitu ja luotu käsitys, että jokainen ikääntyvä olisi hiljaisen tiedon kävelevä pankki.
- Henkilöstön olisi oltava osaamispankki, mistä otetaan osaajia tarpeen mukaan ja työpaikalla pitäisi olla osaamisvisio, mikä tarkoittaa, että kaikkea nykytietoa ei tarvita huomenna. Nykytieto voi olla vahingollistakin, se voi olla innovatiivisuuden este.
Moni eläkeikää lähestyvä aloittaa jo useita vuosia ennen työuran loppumistaan jäähdytellä työpaikallaan. Hän saattaa ajatella, että varttuneempana työntekijänä hänellä on oikeus päästäkin vähemmällä.
- Tällainen ajatuskulku johtaa usein pois työelämästä. Lisäksi usein puhutaan, että iäkkäämpi ihminen ei enää opi, mutta sehän ei todellakaan pidä paikkaansa. Oppiminen on mystinen tapahtuma, mutta iästä se ei ole kiinni. Tietysti, jos vuosien varrella oppimisradat ovat ruohottuneet, niin oppimiskyky on vaikeampaa. Jos taas on pitänyt yllä vaatimatontakin opiskeluharrastusta, niin oppiminen ei ole kiinni iästä.
Vaahtio siteeraakin mielellään J.V.Snellmanin lausumaa, että se joka on liian vanha oppimaan, on aina ollut liian vanha oppimaan.
Unohda ikä!
Työnantajille Vaahtio antaa yhden neuvon.
- Älä tee suurta numeroa työntekijöittesi iästä. Tutustu henkilökuntaasi, opettele tuntemaan heidän osaamisensa ja johda ihmisiä, älä ikää.
- Työntekijöille sanoisin samoin, eli älä tee iästäsi numeroa työpaikalla, vaan mene mukaan ja pidä yllä työkuntoasi, osaamistasi ja motivaatiota.
Eeva-Leena Vaahtio on väitellyt tohtoriksi aiheesta ” Viisikymppisilläkin mahdollisuuksia työmarkkinoilla”. Hän on Porin työvoimatoimiston johtaja.
Vaahtion väitöskirjan "Rekrytointi, ikä ja ageismi" tiivistelmä
Lisätietoja Vaahtion tutkimuksesta
PRIIMAn studiokeskustelu - Minkä ikäisenä eläkkeelle? Vieraana Harri Sailas