Kyllästyyköhän tähän koskaan?!?

Jaahas, täällä taas...
Viime viikonlopun ratsastusleirin jälkeen ajatus karvattomista hevosvoimista tuntui yhtä kaukaiselta kuin Novosibirsk. Maanantai-iltana kotiin päin ajaessa huomasin kuitenkin, että kaupunkiin oli taas kasvanut kaupunki: rallikaravaani oli saapunut. Ja hups! kuin tyhjästä iski armoton rallikuume!
Olen jo vuosien ajan yrittänyt analysoida, mikä tässä sirkuksessa jaksaa viehättää. Pitkät päivät ja sekunnin tarkkuudella laadittu aikataulu yhdistettynä vähäiseksi jäävään yöuneen ei äkkiseltään ajateltuna ole kovinkaan herkullinen yhdistelmä mutta jotain tässä on pakko olla, koska joka vuosi sama kutina kiirii selkärankaa pitkin, kun ensimmäinen rallirekka kurvaa Paviljongin pihaan.
Ja nyt, vuosien jälkeen, olen päättänyt lopettaa analysoimisen. Ralliradion tekeminen vaan nyt on niin SAIRAAN kivaa, ettei sitä tarvitse sen enempää pohtia. Jos tuntuu hyvältä, niin hyvältä tuntuu ja se siitä.
Sitä paitsi kyllä sulkeutuminen studioon poikain kanssa on omalla kummallisella tavallaan kamalan mukavata!
Liput korkealle ja Latvala voittoon, sanon minä.
Olette loistavia!
Sanna, Paviljongin pirttihirmu