Haastattelijoina ovat juontajat Seppo Hako, Petra Piiroinen ja Joose Lassila.
Seppo: Mitä tiedetään muinaissuomalaisten musiikista?
MK: Varmaan vanhimmat oikeat muistiinpanot ovat 1700-luvun lopulta. Silloin on känyt tutkijoita Suomessa ja he ovat tehneet muistiinpanoja. Mutta silloinhan ei pystytty äänittämään tai valokuvaamaan mitään. On olemassa vain joitain kirjoituksia siitä, millaisia soittimia suomalaiset käyttivät ja miten he lauloivat. Sen vanhempaa suoraa tietoa ei ole.
Joose: Millaista musiikki sitten oli silloin kauan sitten?
MK: No varmaan eri puolilla Suomea oli aika erilaistakin musiikkia. Suomessahan on asunut saamelaisia Pohjois-Suomessa. Saamelaisilla oli joikutyyppistä musiikkia silloinkin olemassa. Itä-Suomessa oli karjalaistyyppistä musiikkia. Itä-Suomessa kalevalaiseen perinteeseen liittyvä musiikki ja runot säilyivät kaikkein pisimpään. Niillä ei ollut kosketusta ulkomaailmaan. Sitten Länsi-Suomessa etenkin rannikolla eli paljon ruotsinkielisiä ihmisiä. Heidän musiikkiperinteensä tuli sitten Ruotsista ja Ruotsin kautta Keski-Euroopasta, eli se saattoi olla keskieurooppalaista musiikkia.
Joose: Oliko silloin soittimia vai pohjautuiko se lauluun?
MK: Riippuu siitä mistä puhutaan, mutta ennenhän ei ollut soitinkauppoja, kaikki piti tehdä itse. Ihmisillä ei ollut kovin ihmeellisiä työkalujakaan, oli kirveitä ja puukkoja, sahakin tuli varmaan aika myöhään. Eli oli vain itse tehtyjä soittimia, jotka pystyi tekemään alkeellisilla työkaluilla.
SK: Ja oli aikaa siinä mielessä että lapset olivat karjan kanssa laitumella. Ja oli varmaan vähän tylsää…
MK: Ja oli hiljasta.
SK: Oli tarve musiikille ja mahtui ääntä. Ne rakenteli soittimia siellä ja soittelivat niitä.
Joose: Millaisia soittimia?
SK: Huiluja varmaan lähinnä.
Petra: Olivatko huilut ihan ensimmäisiä? Se ei ollutkaan se hauen leuasta tehty kannel?
MK: Kyllä varmaan sitä ennen oli kaikenlaiset kolistimet, kivet, kepit ja laudat.
SK: Ja pelottimet.
Matti (MK) ja Sinikka Kontion (SK) haastattelu toukokuussa 2006
Petra: Kuinka vanha kannel onkaan?
SK: Arvellaan, että sitä olisi parituhatta vuotta soiteltu. Vanhin vuosilukumerkintä on yli 200 vuotta vanha, jos se vuosiluku pitää paikkansa.
Petra: Onko kantele ihan suomalainen keksintö? Siinä ei ole mitään vaikutteita Ruotsista tai mistään?
SK: Kyllä se on ihan yleinen keksintö. Sitä on Baltian maissa, Karjalassa, Venäjällä, saman tyyppisiä soittimia paljonkin. Se on sitten joka paikassa muotoutunut vähän omakseen. Tämmöinen kantele on Suomessa.
MK: Vanhimmat kanteleet on löydetty Novgorodista Venäjältä. Ne olivat tällaisia viisikielisiä soittimia.
SK: Ne olivat hovin käyttämiä soittimia.
MK: Sellaisia rikkaiden, ylhäisten soittimia.
Petra: Mistä ne kielet oli sitten tehty?
MK: Ne olivat hopeata ja kultaa.
Petra: Entä silloin kun ei ollut vielä metallia?
MK: Sitten ne oli tyttöjen hiuksista.
SK: Tai hevosen harjasta tai suolesta.
Petra: Lähteekö siitä sitten erilainen ääni kuin metallista?
MK: No kyllä aika erilainen. Ja ne vanhimmat soittimet ovat kaikki olleet hiuksista tai suolista tehtyjä, koska metallia ei ollut. Ja jos olikin, niin se oli niin arvokasta, että sitä käytettiin ansalankoihin tai muihin tärkeisiin asioihin.
Joose: Se kuuluisin kantele on hauen leukaluusta tehty. Mutta ovatko kanteleet aina olleet puusta?
SK: Minun käsittääkseni kyllä.
MK: Tosiaan nämä suomalaiset soittimet liittyvät siihen, mitä pystyttiin itse rakentamaan. Sen takia meidän soittimet ovat puuta, oksia, ruokoja, putkia ja kiviä.
Joose: Mitä sitten kanteleella soitettiin silloin alkuaikoina?
SK: Se on hyvin läheisessä yhteydessä kalevalaiseen maailmaan, sitä sävelmaailmaa. Sitten soitettiin sen ajan tanssahtavaa musiikkia. Se on sellainen tupasoitin, kun se on hiljainen. On saatettu esittää tanssi-improvisaatiota. Tyttö näytti pojalle, että hänestä tulee hyvä emäntä, kun hänen jalat toimivat näin.
Joose: Sitä saatettiin käyttää siis juhlissa?
MK: Kyllä. Kannelta on soitettu häissä ja sukkatansseissa.
Petra: Alkoivatko viisikieliset kanteleet heti kehittyä tämmöisiksi hervottomiksi konserttikanteleiksi?
SK: Sitten kun tuli se modernimpi musiikki Euroopasta. [Yhdelle puolelle] tuli matalia, [toiselle puolelle] korkeampia säveliä. Viisi kieltä jäi sinne keskelle, pikkuhiljaa kannel laajeni. Kun tultiin 1900-luvulle, tulivat nuo varsinaiset isot kanteleet. Ne rupesivat koostumaan viiden sävelen ympärille.
MK: Kaksituhatta vuotta meni ihan hyvin viidellä sävelellä. Sitten se rupesi käymään pitkäveteiseksi.
Joose: Ketkä soittivat näitä kanteleita, tavalliset ihmiset vai erilliset muusikot?
SK: Hyvä kysymys. Tietysti ihmiset ovat olleet aina siinä mielessä samanlaisia, että musikaalisuutta on ollut toisilla enemmän. Se on ihan varmasti tullut ulos niistä ihmisistä jos siihen tarve on. Jostain syystä miehet [soittivat] enemmän. Naiset ovat enemmän laulaneet. Varmaankin naisilla eivät oikein kädet ole olleet vapaina, laulaminen on sujunut paremmin. Miehet ovat sitten enempi ehtineet soitellakin.
MK: Siinä mielessä ei ollut muusikoita, että ihminen olisi pystynyt sillä elämään.
SK: Häämuusikot ovat tulleet myöhemmin.
Petra: Kaikki kuitenkin soittivat ja lauloivat, ei ollut ketään joka sanoisi, että mä en osaa soittaa tai mä en osaa laulaa?
MK: Kyllä luulisin, että jotkut eivät vain soittaneet ja toiset soittivat enemmän.
SK: Laulu on ollut herkemmin siinä kaikilla.
Joose: Oliko yhteislauluja sitten?
SK: Kyllä kalevalaisia lauluja, yksi lauloi edellä ja toiset samat sanat perässä. Sillä päästiin pitkiäkin tarinoita kertomaan sille yhteisölle. Se oli myös tapa säilyttää tietoa.
Petra: Isot kanteleet, milloin ne sitten tulivat?
SK: Konserttikanteleet, joilla soitetaan kaikenlaista musiikkia eri sävellajeissa, tulivat 1900-luvun alussa vähän kuin taidemusiikin tarpeiden mukana. Soittotapakin muuttui. Näki monenlaisia tyylejä eri puolilla Suomea.
Joose: Mitä näillä konserttikanteleilla sitten soitettiin silloin aluksi, oliko se eurooppalaista musiikkia?
SK: Kyllä, ja kansanlaulusovituksia. Semmoista varmaan kaikkein eniten.
MK: Se oli varmaan sellaista musiikkia, joka matki eurooppalaista musiikkiajattelua. Kreeta Haapasalollehan tuli tällaisia isoja kanteleita. Vanhat kanteleet olivat yleensä yhdestä puusta tehtyjä. Sitten kun ne kasvoi, piti tehdä laudoista.
SK: Sitä sanottiinkin lauta- tai kauppakanteleeksi.
SK: Arvellaan, että sitä olisi parituhatta vuotta soiteltu. Vanhin vuosilukumerkintä on yli 200 vuotta vanha, jos se vuosiluku pitää paikkansa.
Petra: Onko kantele ihan suomalainen keksintö? Siinä ei ole mitään vaikutteita Ruotsista tai mistään?
SK: Kyllä se on ihan yleinen keksintö. Sitä on Baltian maissa, Karjalassa, Venäjällä, saman tyyppisiä soittimia paljonkin. Se on sitten joka paikassa muotoutunut vähän omakseen. Tämmöinen kantele on Suomessa.
MK: Vanhimmat kanteleet on löydetty Novgorodista Venäjältä. Ne olivat tällaisia viisikielisiä soittimia.
SK: Ne olivat hovin käyttämiä soittimia.
MK: Sellaisia rikkaiden, ylhäisten soittimia.
Petra: Mistä ne kielet oli sitten tehty?
MK: Ne olivat hopeata ja kultaa.
Petra: Entä silloin kun ei ollut vielä metallia?
MK: Sitten ne oli tyttöjen hiuksista.
SK: Tai hevosen harjasta tai suolesta.
Petra: Lähteekö siitä sitten erilainen ääni kuin metallista?
MK: No kyllä aika erilainen. Ja ne vanhimmat soittimet ovat kaikki olleet hiuksista tai suolista tehtyjä, koska metallia ei ollut. Ja jos olikin, niin se oli niin arvokasta, että sitä käytettiin ansalankoihin tai muihin tärkeisiin asioihin.
Joose: Se kuuluisin kantele on hauen leukaluusta tehty. Mutta ovatko kanteleet aina olleet puusta?
SK: Minun käsittääkseni kyllä.
MK: Tosiaan nämä suomalaiset soittimet liittyvät siihen, mitä pystyttiin itse rakentamaan. Sen takia meidän soittimet ovat puuta, oksia, ruokoja, putkia ja kiviä.
Joose: Mitä sitten kanteleella soitettiin silloin alkuaikoina?
SK: Se on hyvin läheisessä yhteydessä kalevalaiseen maailmaan, sitä sävelmaailmaa. Sitten soitettiin sen ajan tanssahtavaa musiikkia. Se on sellainen tupasoitin, kun se on hiljainen. On saatettu esittää tanssi-improvisaatiota. Tyttö näytti pojalle, että hänestä tulee hyvä emäntä, kun hänen jalat toimivat näin.
Joose: Sitä saatettiin käyttää siis juhlissa?
MK: Kyllä. Kannelta on soitettu häissä ja sukkatansseissa.
Petra: Alkoivatko viisikieliset kanteleet heti kehittyä tämmöisiksi hervottomiksi konserttikanteleiksi?
SK: Sitten kun tuli se modernimpi musiikki Euroopasta. [Yhdelle puolelle] tuli matalia, [toiselle puolelle] korkeampia säveliä. Viisi kieltä jäi sinne keskelle, pikkuhiljaa kannel laajeni. Kun tultiin 1900-luvulle, tulivat nuo varsinaiset isot kanteleet. Ne rupesivat koostumaan viiden sävelen ympärille.
MK: Kaksituhatta vuotta meni ihan hyvin viidellä sävelellä. Sitten se rupesi käymään pitkäveteiseksi.
Joose: Ketkä soittivat näitä kanteleita, tavalliset ihmiset vai erilliset muusikot?
SK: Hyvä kysymys. Tietysti ihmiset ovat olleet aina siinä mielessä samanlaisia, että musikaalisuutta on ollut toisilla enemmän. Se on ihan varmasti tullut ulos niistä ihmisistä jos siihen tarve on. Jostain syystä miehet [soittivat] enemmän. Naiset ovat enemmän laulaneet. Varmaankin naisilla eivät oikein kädet ole olleet vapaina, laulaminen on sujunut paremmin. Miehet ovat sitten enempi ehtineet soitellakin.
MK: Siinä mielessä ei ollut muusikoita, että ihminen olisi pystynyt sillä elämään.
SK: Häämuusikot ovat tulleet myöhemmin.
Petra: Kaikki kuitenkin soittivat ja lauloivat, ei ollut ketään joka sanoisi, että mä en osaa soittaa tai mä en osaa laulaa?
MK: Kyllä luulisin, että jotkut eivät vain soittaneet ja toiset soittivat enemmän.
SK: Laulu on ollut herkemmin siinä kaikilla.
Joose: Oliko yhteislauluja sitten?
SK: Kyllä kalevalaisia lauluja, yksi lauloi edellä ja toiset samat sanat perässä. Sillä päästiin pitkiäkin tarinoita kertomaan sille yhteisölle. Se oli myös tapa säilyttää tietoa.
Petra: Isot kanteleet, milloin ne sitten tulivat?
SK: Konserttikanteleet, joilla soitetaan kaikenlaista musiikkia eri sävellajeissa, tulivat 1900-luvun alussa vähän kuin taidemusiikin tarpeiden mukana. Soittotapakin muuttui. Näki monenlaisia tyylejä eri puolilla Suomea.
Joose: Mitä näillä konserttikanteleilla sitten soitettiin silloin aluksi, oliko se eurooppalaista musiikkia?
SK: Kyllä, ja kansanlaulusovituksia. Semmoista varmaan kaikkein eniten.
MK: Se oli varmaan sellaista musiikkia, joka matki eurooppalaista musiikkiajattelua. Kreeta Haapasalollehan tuli tällaisia isoja kanteleita. Vanhat kanteleet olivat yleensä yhdestä puusta tehtyjä. Sitten kun ne kasvoi, piti tehdä laudoista.
SK: Sitä sanottiinkin lauta- tai kauppakanteleeksi.
SK: Suomeen tuli jossain vaiheessa kristinusko, ja se sekoittui ensin tähän muinaiseen perinteeseen. Hyvin paljon kristinuskon sanoja ja tarinoita myös löytyy kalevalaisista. Ja kalevalamitta oli niin tuttu suomalaisille, että papitkin sepittivät hengellistä runoutta kalevalamittaan. Heidän oli vaikeampaa tehdä riimilliseen runomittaan, se piti ihan oppia. Kalevalamitallisia ei ole tullut virsikirjaan, mutta sellaisia on sepitetty silloin.
Joose: Minkä takia niitä ei ole säilynyt nykyisiin kirkollisiin toimituksiin?
SK: Koska kristinusko ja virret tavallaan tulivat niin valmiina, että niitä oli tarve kääntää saksasta ja keskieurooppalaisista kielistä. Piti tavallaan opetella ihan uusi tapa.
Joose: Käytettinkö näitä kalevalamittaan kirjoitettuja sitten kirkoissa?
SK: Ei. Piti keksiä ensin miten suomen kieli kirjoitetaan.