|
|
|
|
Alvar Aallon arkkitehtuuria tarkasteltaessa on tuodaan usein esiin sen inhimillisyys. Se ilmenee mittakaavassa, materiaaleissa ja rakennusten suhteessa ympäristöönsä. Göran Schildt on korostanut inhimillisyyttä ja huumoria Aallon luonteenpiirteinä. Aalto ei ottanut elämää; itseään tai muita kuolemanvakavasti.
|
|
Epäily luovuuden voimavarana
Ajattelijana Aalto oli luova epäilijä. Epäilyssä oli kehityksen juuri ja luovuuden ydin oli kokeilevuus. Aalto ei ollut pitkän uransa aikana jonkin yhden tyylisuunnan tai -ismin tulkki, vaan siirtyi klassismista funktionalismin kautta leimallisesti omaan orgaaniseen ja tilan virtaavuutta tutkivaan tyyliinsä. Aalto painotti arkkitehdin vastuuta tulevaisuudenvisioista: arkkitehdin tuli hallita suunnitelmiensa seuraukset ja nähdä mitä muutos aiheuttaisi ihmisille, ympäristölle, kulttuurille ja luonnolle.
|
|
Alvar Aallon tuotanto
Alvar Aalto kuuluu aikamme tuotteliaimpiin arkkitehteihin. Kuusikymmenvuotisen uransa aikana hän suunnitteli ja toteutti suuren määrän rakennuksia aina kuuluisista Paimion parantolasta, Viipurin kirjastosta ja Helsingin Kulttuuritalosta vaatimattomampiin kohteisiin kuten nk. standardivuokrataloon ja 1940-luvulla suunniteltuihin AA- tyyppitaloihin. Yhteistä Aallon suunnittelemille rakennuksille oli pyrkimys hyvään, ihmisen kokoiseen ja ihmiselle sopivaan ympäristöön. Aalto on itse sanonut suunnitelleensa ”suomalaisen elämän näyttämöitä”.
|
|
Puun merkitys
Puu oli Alvar Aallolle läheinen materiaali. Puun biologiset ominaisuudet, sen rajattu lämmönjohtokyky, sukulaisuussuhde ihmiseen ja elävään luontoon, sen kosketusmiellyttävyys ja mahdollisuus erilaisiin pintakäsittelyihin olivat Aallon sanojen mukaan ominaisuuksia joiden vuoksi puu säilyy ”syvän inhimillisenä materiaalina” rakentamisessa. Villa Maireaa, Maire ja Harry Gullichsenille suunniteltua huvilaa voi hyvällä syyllä kutsua puun sinfoniaksi. Aalto piti Villa Maireaa rakentamisen kokeilulaboratoriona. Materiaalin käytölle ja detaljoinnille on tyypillistä Villa Maireassa esteettisen ja teknisen löytämisen ilo. Aalto oli sisäistänyt kokonaistaideteoksen idean : arkkitehti suunnittelee rakennuksen kaikki yksityiskohdat ovenkahvoja ja pesualtaita myöten.
|
|
Taideteollinen tuotanto Aino Aallon kanssa
Alvar Aalto ei kuitenkaan ollut vain arkkitehti. 1920-30-luvuilla hän suunnitteli yhdessä vaimonsa Aino Aallon kanssa huonekaluja ja astioita Artekille. Aino Aallon lasit ja astiat ovat suomalaisen muotoilun klassikoita. Aino Aalto toimi Artekissa suunnittelijana ja Nils-Gustav Hahlin kuoleman jälkeen myös Artekin toimitusjohtajana sodanjälkeisinä vuosina. Aino Aallon tausta huonekalusuunnittelijan oli pitkä: hän oli jo opiskeluaikanaan toiminut harjoittelijana huonekalutehtaassa.
Aino Aalto on usein mielletty vain Alvar Aallon hiljaiseksi taustahahmoksi. Kuitenkin Aino Aallon toiminta Artekissa osoittaa hänen olleen määrätietoinen ja itsenäinen suunnittelija. Siinä missä Alvar Aallon piirtämät astiat tai huonekalut olivat spontaaneja ja runollisia, olivat Aino Aallon vastaavat ehdotukset loppuun asti harkittuja ja viimeisteltyjä.
|
|
Uniikkituotteista teolliseen tuotantoon
Funktionalismin kasvattina Alvar Aalto piti suunnittelua aina kokeiluna jonka piti palvella myös teollista tuotantoa. Niinpä suurin osa hänen designtuotannostaan on syntynyt rakennussuunnittelun ohessa, kuten esimerkiksi nk. Paimio-tuoli tai Savoy-maljakko. Alvar Aalto tunnetaan myös taidemaalarina. Hän oli kulttuuripersoonallisuus joka liikkui sulavasti niin kirjallisuuden, kuvataiteen kuin filosofiankin alueella.
|
|
Laaja kulttuurikäsitys
Vuonna 1949 Aalto pahoitteli lehtiartikkelissa sitä, että Suomessa tukeudutaan niin voimakkaasti kirjalliseen kulttuuriin. Aalto piti kirjapainotaidon keksimistä synkkänä tapahtumana, sillä se oli vaikuttanut ratkaisevasti siihen etteivät ihmiset ymmärtäneet kulttuuria kokonaisuutena. Aalto ajatteli, että luonnon kautta olisi mahdollista yhdistää sekä kirjallinen että visuaalinen luovuus yhdeksi kulttuuriksi.
|
|
Julia Donner
|
|
Tuotanto/Ura
Ura
1923 oma arkkitehtitoimisto 1924-1949 arkkitehtitoimisto yhdessä Aino Marsio-Aallon kanssa 1940 Massachusetts Institute of Technology, research fellow 1945-1948 Massachusetts Institute of Technology, professori 1952 arkkitehtitoimisto yhdessä Elissa Mäkiniemi-Aallon kanssa 1955-1968 Suomen Akatemian jäsen 1963-1968 Suomen Akatemian esimies
Rakennuksia
1924-1925 Jyväskylän työväentalo 1926-1929 Muuramen kirkko 1928-1930 Turun Sanomain talo 1929-1933 Paimion parantola 1933-1935 Viipurin kirjasto 1934-1936 Riihitie 20, Aallon koti Helsingin Munkkiniemessä 1936-1954 Sunilan tehtaan asuinalue Kotkan lähellä 1937 Suomen paviljonki Pariisin maailmannäyttelyssä 1938-1939 Villa Mairea Noormarkussa 1939 Suomen paviljonki New Yorkin maailmannäyttelyssä 1950-1952 Säynätsalon kunnantalo 1952-1957 Jyväskylän yliopiston rakennukset 1952-1956 Kansaneläkelaitoksen toimitalo Helsingissä 1955-1958 Kulttuuritalo Helsingissä 1956-1958 La Maison Carré Ranskassa 1956-1959 Vuoksenniskan kirkko Imatralla 1956-1960 Seinäjoen kirkko "Lakeuden risti" 1955-1964 Teknillinen korkeakoulu Otaniemessä 1961-1964 Essenin oopperatalo Saksassa (rak. 1981-1988) 1962-1971 Finlandia-talo Helsingissä 1965-1968 Pohjola-talo Reykjavíkissa Islannissa 1966-1969 Akateeminen kirjakauppa Helsingissä 1969-1975 Lappia-talo Rovaniemellä
Huonekalu- ja sisustussuunnitelmia
1930-luku: Paimio-tuoli, Aalto-jakkara 1933 Aallon huonekalujen näyttely Lontoossa 1935 Artekin perustaminen 1939 Savoymaljakko, ns. Aalto-maljakko (New Yorkin maailmannäyttely)
Seutukaavasuunnitelmia
1941 Kokemäenjoen laakson kaava 1943 Oulun koskikeskuksen yleiskaava 1944-1945 Rovaniemen kaupungin asemakaava 1947-1953 Imatran alueen kaava 1964 Espoon Kivenlahden-Soukan alueen kaava 1964 Jyväskylän keskustan suunnitelma 1951- Seinäjoen keskustan suunnitelma 1959-1964 Helsingin uusi keskustasuunnitelma
Kirjavinkit
Aalto, Alvar: Näin puhui Alvar Aalto. Toimitus ja kommentit Göran Schildt.Göran Schildtin ja A. Aallon vieraskieliset artikkelit suomentanut Raija Mattila. Otava 1997.
Schildt, Göran: Alvar Aalto: mestariteoksia. Otava 1998. Schildt, Göran: Inhimillinen tekijä: Alvar Aalto 1939-1976. Otava 1990. Schildt, Göran: Nykyaika: Alvar Aallon tutustuminen funktionalismiin. Otava 1985. Schildt, Göran: Valkoinen pöytä: Alvar Aallon nuoruus ja taiteelliset perusideat. Otava 1982. Schildt, Göran: Alvar Aallon veistokset. Otava 1967.
Alvar Aalto seitsemässä talossa. Tulkintoja arkkitehdin elämäntyöstä. Suomen rakennustaiteen museo 1998.
Weston, Richard: Alvar Aalto. Phaidon 1995.
Mikkola, Kirmo: Alvar Aalto. Gummerus 1989.
Suhonen, Pekka: Artek: alku - tausta - kehitys. Artek 1985.
Alvar Aalto 1898-1976. Toimittanut Aarno Ruusuvuori, kuva-aineiston ja tekstiotteet valikoinut Juhani Pallasmaa. Suomen rakennustaiteen museo 1978.
Mosso, Leonardo: Alvar Aalto: teokset 1918-1967. Esipuheen kirjoittanut Göran Schildt.Suom. Pirkko Peltonen ja Pekka Suhonen. Otava 1967.
Alvar Aalto: between humanism and materialism. Edited by Peter Reed. New York: Museum of Modern Art, 1998.
Porphyrios, Demetri: Sources of modern eclecticism: studies on Alvar Aalto. London: Academy Editions, 1982.
Giedion, Sigfried: Space, time and architecture: the growth of a new tradition. Cambridge (Mass.): Harvard University Press, 1949. (The Charles Eliot Norton lectures for 1938-1939)
Lahti, Louna: Alvar Aalto ex intimo: aikalaisten silmin. Atena 1997.
Muuta
Alvar Aalto - visio paremmasta maailmasta: Alvar Aalto 100 vuotta: arkkitehdin syntymän 100-vuotisjuhladokumentti ja viisi rakennusesittelyä Aallon keskeisistä töistä. Käsikirj. ja ohjaus Eeva Vuorenpää. Yleisradio 1998. VHS, 54min+5x5min.
|
|
Lähteet
Ars Suomen taide 5. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu. 1990.
Alvar Aalto. Modernisti, yhdyskuntasuunnittelija, standardisoinnin kehittäjä. Seminaari Kotkassa 22.-23.5. 1997. Toim. Sirkka Soukka. Kotkan kaupunki.
Koho, Timo 1998. Alvar Aalto. Muutoksen etsijä. Rakennustieto Oy, Tampere.
Mikkola, Kirmo 1985. Aalto. Gummerus, Jyväskylä.
Suhonen, Pekka 1985. Artek. Alku, tausta, kehitys. Artek, Espoo.
|
» Alkuun
|
|