Ahvenanmaalta kotoisin oleva Sipilä aloitti taideopinnot Turun piirustuskoulussa vuonna 1914. Hän jatkoi opintojaan Helsingissä 1915-17. Ensimmäistä kertaa hänen teoksiaan oli näytteillä 1916. Kansalaissodan aikana Sipilä hankkiutui sotilasuralle ja opiskeli ensin Kadettikoulussa, sitten Merisotakoulussa edeten komentajakapteeniksi. Hän oli laivaston palveluksessa toisen maailmansodan loppuun asti.

Elokuussa 1914 alkoi ensimmäinen maailmansota. Avantgarden eturintamassa nuoret taiteilijat reagoivat muutoksiin, jotka heijastuivat taide-elämään Suomessakin. Helsingissä nähtiin merkittäviä kansainvälisiä näyttelyitä, joista nuoret taideopiskelijat olivat haltioissaan, heidän joukossaan Sulho Sipilä.

Vuonna 1914 Helsingissä, Salon Strindbergin järjestämässä Der Blaue Reiter –ryhmän näyttelyssä oli mukana saksalaista ja venäläistä ekspressionismia. Sipilään vaikuttivat etenkin venäläiset Kandinsky ja Chagall. Sipilän kubistisiin kokeiluihin ei oltu Suomessa totuttu. Hän ei edennyt Suomen kansallisen, virallisesti hyväksytyn, taiteen tietä, vaan kokeili pitkälle menevää abstraktiota, surrealismia ja kubismia.

Kaupungin kuvaajana Sipilä on omaa luokkaansa. Hän litisti muodot kaksiulotteiseksi ja maalasi ihmiset tikku-ukkoina Helsingin kaduille. Kaupunkikulttuurin kuvaaminen oli myös tuon ajan trendi ja liittyi Helsingin muotoutumiseen pikkukaupungista suurkaupungiksi.

Sipilä asui kauan Helsingin Viiskulmassa, osoitteessa Laivurinrinne 2. Lähellä oleva Johanneksen kirkko ja sen ympäristö sekä satama olivat hänen vakioaiheitaan.

Sipilä avioitui vuonna 1924 opiskelutoverinsa, taiteilija Greta Hällforsin kanssa. Taiteilijapariskunta seurasi ulkomaista modernismia ja he maalasivat raikkaita, moderneja, elämänmyönteisiä karikatyyrejä muistuttavia kuvia toisistaan ja heitä ympäröivästä kaupungista. Heitä yhdisti myös musiikki. Sipilä oli aikonut viulistiksi ja Greta soitti pianoa. Maalauksessa ”Sisäkuva, soittava nainen” (1931), nainen on juuri Greta, jota kutsuttiin Tivaksi.

1920-luvulla työ laivastossa vei Sipilän ajan ja hän ei osallistunut näyttelyihin. Sipilän tuotanto ei siksi ehtinyt kasvaa kovin suureksi. Valmistuttuaan Merisotakoulusta vuonna 1927 hänellä liikeni taas aikaa maalaamiseen. Tyyli oli nyt uusasiallinen. Hän luopui abstraktioon suuntautuvasta maalaustavastaan ja alkoi kuvata ympäristöään realistisesti. Hänestä tuli uusasiallisen suuntauksen johtavia taiteilijoita.

Tulenkantajat-ryhmä innostui Sipilän uudesta ilmaisusta, modernin kaupungin kuvista, josta hänet parhaiten tunnetaan. Jotkut arvostelijat unohtivat Sipilän varhaisen modernismin ja erehtyivät pitämään Sipilän uutta naivistista tyyliä osaamattomuutena. Jäätyään eläkkeelle komentajakapteenin virasta Sipilä antautui kokonaan taiteilijaksi.

Tuotanto/Ura

Maalauksia

1910-luvulla: Keittiössä, kollaasi
Tyttö ikkunassa
1912 Lumenluoja
1916-1918 Johanneksen kirkko
1929 Ratakadun koulu
1929 Joulukuusi ja omakuva

Sotilasura

1918 Vöyrin sotakoulu
1919 reservin vänrikin arvo
1920-1921 Merikadettikoulu
1922-1944 Merisotakoulu [ym.]
1934-1944 komentajakapteeni

Kirjavinkit

Sinisalo, Soili: Hallen ja Tivan tarina.[Sulho Sipilä ja Greta Hällfors]
Teoksessa PINX: maalaustaide Suomessa. [3] Maalta kaupunkiin. Weilin&Göös 2002.siv. 140-145.

Taide enemmän kuin elämä: muistikuvia taiteemme taipaleelta. Toim. Erkki
Koponen, Jorma Tissari, Reijo Ahtokari. Suomen taiteilijaseura 1986.

Suomen taiteen vuosikirja 1947. Toim. E. J. Vehmas, Y. A. Jäntti. WSOY 1947

Lähteet

Ars Suomen taide 4. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu. 1989.

Pinx. Maalaustaide Suomessa. Arki- ja pyhäpuvussa, 2001. Toim. Helena Sederholm.
WSOY, Porvoo.

http://www.kansallisbiografia.fi