Ellen Thesleffin isä oli harrastelijamaalari ja tyttären ensimmäinen taideopettaja. Poikkeuksellisen pitkän ja merkittävän taiteilijauran luonut Thesleff opiskeli Adolf von Beckerin oppilaana vuosina 1885-1887, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1887-1889 ja Gunnar Berndtsonin yksityisakatemiassa 1889-1891.

Jo ennen Pariisin opintomatkaa Thesleffin spontaani ja luonnollinen maalaus ”Kaiku” (1890-91) kiinnitti arvostelijoiden huomion Suomen taiteilijain ensimmäisessä ”opponenttinäyttelyssä” 1891. Maalauksen arveltiin enteilevän uutta alkavaa taidesuuntausta Suomen taiteessa. Maalauksellaan Thesleff nousi Suomen taiteen merkittävimpien tekijöiden joukkoon.

Thesleff jatkoi opintojaan Pariisissa 1891, jonne hän saapui Beda Stjernschantzin ja Anna Bremerin kanssa. Pariisissa vaikutti 1890-luvulla symbolismi, joka käänsi taiteilijoiden katseen sisäänpäin, minuuden mysteeriin, eikä pitänyt enää luontoa lähtökohtanaan.

Pariisissa Thesleff ihaili Puvis de Chavannes´ta ja löysi esikuvia vanhojen mestarien, kuten da Vincin, Botticellin ja Michelangelon teoksista.

Pariisin matkan jälkeen, vuonna 1892 Thesleff maalasi ”Thyra Elisabethin” (1892), joka on yksi taiteemme puhtaimpia symbolistisia maalauksia. ”Thyra Elisabeth” ei omana aikanaan saanut kovin myönteistä huomiota, vaan kysyttiin, mitä taiteilija oli työllään tarkoittanut. Monille suomalaisille naistaiteilijoille, kuten Thesleffille, oli maalauksen henkinen tunnelma, harmonia, tärkeämpää kuin monimutkainen kirjallinen sisältö.

Vuonna 1892 Thesleffille läheinen isä kuoli ja hän jätti maalaamisen pitkäksi aikaa. Kun hän jälleen aloitti, oli työn ilme muuttunut. 1890-luvulla alkoi Thesleffin taiteessa ns. mustan kolorismin kausi. Kauden maalauksissa ja piirroksissa on tummat sävyt ja yksinkertainen, pelkistetty ilmaisu. Intensiivisin esimerkki on pitkän itsetutkiskelun tuloksena syntynyt ”Omakuva”, joka on signeerattu vuosina 1894 ja 1895.

Ensimmäisenä Suomen taiteilijoista Pariisin hylkäsi Thesleff. Heti vuoden 1894 alussa hän lähti Italiaan ja palasi renessanssin mestareiden taiteen pariin. ”Juuri vanhoista taiteilijoista on paljon opittavaa, niin rehellisiä he taiteessaan olivat”.

Taiteilija palasi Italiaan seuraavan kerran vuonna 1895. Talvella 1897 oli Firenzessä suomalaisista taiteilijoista paikalla oikea siirtokunta: Beda Stjernschantz, Hugo Simberg, Magnus Enckell ja Axel Gallén perheineen. Myös Thesleffin äiti ja sisaret asuivat tuolloin Italiassa. Italiasta tuli vähitellen Thesleffin toinen kotimaa, mutta kesät hän vietti Suomessa Muroleessa, jossa perhe omisti maatilan.

Thesleff tutustui Firenzessä vuonna 1907 englantilaiseen taiteilijaan ja teatterimieheen, Gordon Craigiin, joka oli teatterin uudistaja ja innosti Thesleffin tekemään puupiirroksia. Craigista tuli Thesleffin elinikäinen ystävä.

Italiassa Thesleffin taiteeseen ilmestyi jälleen väri. Häntä ei kiinnostanut liittyä mihinkään varsinaiseen ryhmittymään tai suuntaukseen, vaikka Suomessa hänen uusi ilmaisunsa olisi mielellään luokiteltu esimerkiksi septemiläisyydeksi: Thesleff kommentoi: ”Ihailen heidän keskinäistä jäljittelyään ymmärtämättä sitä. Miksei voi elää itsensä varassa vaan kaiken sen varassa, jonka muut ovat sanoneet aiemmin-se vaikuttaa ikävältä ja idioottimaiselta”.

Thesleff oli erittäin itsekriittinen taiteilija ja leikkasi palasiksi useita teoksiaan tai maalasi päälle, jos ei ollut työhönsä tyytyväinen.

Hänen taiteensa ja elämänsä päämääränä oli absoluuttinen kauneus, täydellinen mestariteos.

Ars Suomen taide 4. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu. 1989.

Pinx. Maalaustaide Suomessa. Arki- ja pyhäpuvussa, 2001. Toim. Helena Sederholm.
WSOY, Porvoo.

Pinx. Maalaustaide Suomessa. Maalta kaupunkiin, 2002. Toim. Helena Sederholm. WSOY, Porvoo.

Taiteilijattaria, Målarinnor, Ateneumin taidemuseo
2.10.-15.11.1981

Tuotanto/Ura

Tunnetuimpia maalauksia

Kaiku, 1890-1891
Thyra Elisabeth, 1892
Maisema, kevätyö, 1894
Pojan pää, 1896
Viulunsoittajatar, 1896
Äidin muotokuva, 1896
Runoilija,
Maalaustaiteen muusa
Kultainen lintu